Lukutoukan luetut sivut

Haamu, 2026, kovakantinen, 73 s. Kuvittanut Miranda Mord Teos on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Kirja herätti mielenkiintoni jo takakansitekstillään, sillä siinä ”vaelletaan ajassa todellisuuden rajojen yli pimeäloren maailmoihin.”.  Jouduin googlettamaan, mitä pimeälore tarkoittaa, englanniksi ehkä tutumpi kun puhutaan dark loresta. Kirjallisuudessa pimeälorella viitataan kansanperinteestä kumpuavaan tai sitä matkivaan synkkään tarustoon. Sitä käytetään siis kuvaamaan vanhojen uskomusten karmivinta puolta tai luodaan uusia ahdistavia urbaaneja legendoja. Hämäräeliöitä on koostettu kuin pieni tieto- tai sanakirja, jossa eliöt on luokiteltu neljään osaan. Alkueliöt, Tämänpuoleiset, Tuonpuoleiset ja Synteettiset. Jokaiseen osaan kuuluu seitsemän oliota, toinen toistaan karmivampia ja ahdistavampia. Alkueliöt on esitelty runomuodossa, loput eliöt ovat kerrottu enemmän jo lyhyinä tarinoina.  Tämänpuoleisista eliöistä kertovissa tarinoissa on vielä hieman runoasetelmaa ja...

Usvasyntyinen; Wax & Wayne 2 Jalava, 2026, kovakantinen, 345 s. Suomentanut Mika Renvall Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Rakastin aiempaa Usvasyntyinen-trilogiaa, jonka maailmaan tämä sarja sijoittuu ja rakastin tämän sarjan ensimmäistä osaa, joten pakkohan sarjaa oli päästä jatkamaan!  Mutta… Joudun sanomaan, että tämä toinen osa oli jostakin syystä äärimmäisen raskas lukea. Tarina on loistava, teksti on hyvää, eikä missään varsinaisesti ole mitään vikaa. Kuitenkin tämän teoksen lukeminen otti minulta melkein kuukauden, kun normaalisti luen 1-2 kirjaa viikossa. Teos ei ole myöskään paksu eikä vaikeaa tekstiä tai mitään. Alkupuheessaan kirjailija kertoo tämän osan kirjoittamisen olleen kaikkein vaikeinta. Hän kirjoitti sarjan esiosan, sitten sarjan kaksi jatko-osaa ja tämän sai vasta viimeisenä valmiiksi. Ehkä tämä kirjailijan tuskailu välittyi myös lukijalle, ja siksi minunkin lukemiseni oli taistelua. Yhtä kaikki olen onnellinen taistelustani, sillä tarina o...

Keijusisaret Pökö, Tirppa ja Natunen Aamu, 2026, kovakantinen, 44 s. Kuvittanut Pauliina Sievänen Kirja on saatu arvostelukappaleena. Olen lukenut lapselleni näiden keijusisarten seikkailuista parikin kirjaa aiemmin. Tämä teos oli kutkuttavan erilainen melkoisen synkkäsävyisen kantensa vuoksi. Aiemmin meillä luetut osat Ystävä yökylässä ja Konna Kilpi ovat väritykseltään pehmeitä ja hempeitä. Tämän osan teemana onkin pelko, joten synkkä sävykin sopii hyvin.  Pökö lukee turhan jännittäviä satuja, ja omaa jännitystään purkaakseen pelottelee myös pikkusisartaan Tirppaa. Ja kuten jokainen vanhempi voi tässä kohtaa tarinaa arvata, illalla nukkumaan mennessä pelko palaa ja mielikuvitus estää nukkumisen. Pököllä ja Tirpalla on onneksi fiksut vanhemmat ja möröt saadaan karkotettua ovelasti. Tilanne taitaa olla tuttu jokaisessa lapsiperheessä. Itsekin olen aikanaan mm. suihkupullolla suihkinut kummituskarkotinta ympäri lapseni huonetta ja luvannut lyödä jokaista meille tulevaa murtovarast...

Hertta, 2026, kovakantinen, 136 s. Kuvittanut Emiel Inkeri Nikula Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Kirja jatkaa Naapparit-sarjaa, ensimmäinen osa Naapparit karkuteillä ilmestyi viime vuonna. Sarja sijoittuu Naapparit-nimisen kännykkäpelin ympärille ja on suunnattu alakouluikäisille lukijoille, joille aihe varmasti on kiinnostava. Sarjan ensimmäisessä osassa Naapparit putkahtivat kännykän kautta oikeaan maailmaan ja Mesi joutuu nappaamaan kaikki takaisin kännykkäänsä, ennen suurempaa tuhoa.  Tässä toisessa osassa Mesi opettaa äitiään pelaamaan, kun Naapparit imaisevatkin äidin suoraan pelimaailmaan. Mesin tehtävä on tällä kertaa saada äiti takaisin oikeaan maailmaan, mutta tulee myös itse imaistuksi peliin ja naapurin Turbomummo nappailee naappareita nopeammin kuin salama, eikä Mesille jää paljoakaan aikaa toimia.  Pidin jo ensimmäisestä osasta, mutta tämä toinen osa oli vielä parempi. Tuntui, että tarina soljui eteenpäin paremmin ja nappasi (hih!) lukijan muka...

Nurkka, 2026, pehmeäkantinen, 174 s. Sarjakuva on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Nurkka Kustannukselta ilmestyy muutama kirja vuosittain ja minulla on viime vuosina ollut kunnia lukea suurin osa niistä.  Kilometrejä matkapäiväkirjasta on otteita Palovuoren itse tekemältä Euroopan matkalta 2018 ja kohtaamiset sekä keskustelut on käyty oikeasti tosielämässäkin. Matkaa kirjassa tehdään Virossa, Valko-Venäjällä, Puolassa, Saksassa ja Sveitsissä.  Matkalla käytyjä keskusteluja yhdistää politiikka. Kussakin maassa löytyy mielenkiintoisia poliittisia ongelmia ja erikoisuuksia. Kohtaamisissa korostuu myös kiehtovasti se yhtälö, että vaikka maan politiikka olisi erikoista ja jopa hieman kieroutunuttakin, ihmiset kuitenkin ovat lämpimiä ja vieraanvaraisia.  Teos on pala lähihistoriaa, ennen Ukrainan sotaa sekä ennen koronaa. Moni asia on muuttunut, mutta toisaalta tätä lukiessani tuntui siltä, että teos on poiminut selitykseksi palasia siitä, miten tämän päivän poliittine...

Lector, 2025, kovakantinen, 36 s. Kuvittanut Kristiina Pekkonen Kirja on saatu arvostelukappaleen kustantajalta. Ikäsuositus tälle on 4-8v, mutta luin teoksen silti ääneen 10-vuotiaalleni. Hän on alkanut erään vapaa-ajan harrastuksemme vuoksi arvostamaan kovasti lyhyitä rentoutumishetkiä pienen tarinan äärellä, johon tämä on mainio myös vanhemmalle lapselle pituutensa vuoksi.  Pehmeä karhu ja suippokuonoinen kettu on ihana tarina ystävystymisestä ja miten kaksi kovin erilaista otusta joutuu tekemään kompromisseja tullakseen toimeen keskenään. Ja miten tärkeää on puhua omista tarpeistaan ääneen, jotta toiset voivat ymmärtää sinua. Tarina kertoo, miten pienetkin asiat saavat liian ison merkityksen, jos ne eivät ole kunnossa. Tarina tuntui omaan makuuni vähän töksähtelevältä, mutta lapseni nautti tästä täysillä. Hän itse asiassa toivoi, että otan tämän mukaan luettavaksi seuraavan kerran harrastuksemme rentoutushetkeen, että muutkin saavat kuulla tarinan. Luen siis useammalle lapselle...

Lector, 2025, kovakantinen, 60 s. Kuvittanut Matilda Hööpakka Kirja on saatu arvostelukappaleena. Luettavaksi kirja päätyi nimensä ja päähenkilön Brunon vuoksi, joka on gorilla. Lapseni on kiinalaiselta horoskoopiltaan apina, ja siksi pienestä pitäen meillä on ollut höpsöjä juttuja apinoihin ja marakatteihin liittyen. Apinointi kuulosti siis oikein hauskalta tarinan aiheelta. Sofian ja Brunon tarinoita pystyy muuten kuuntelemaan myös Yle Areenasta kahden tuotantokauden verran äänitiedostoina.  Teos sisältää kaksi tarinaa Sofian ja ennen kaikkea Brunon kommelluksista. Ensimmäisessä Sofia lähtee päiväkotiin ja Brunon pitäisi saada koko päivän aika kulumaan. Mutta television katseluun tarvitaan herkkuja ja herkkuja varten täytyisi käydä kaupassa. Toisessa tarinassa (ensimmäisestä tarinasta johtuen) Bruno lähtee Sofian kanssa päiväkotiin. Vaikka kirja on suunnattu 3-7-vuotiaille, noin päiväkoti-ikäisille lapsille, oli meillä hauskaa kun yhdessä luimme Brunon koheltamisesta. Bruno ei ol...