Haamu, 2026, kovakantinen, 73 s.
Kuvittanut Miranda Mord
Teos on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Kirja herätti mielenkiintoni jo takakansitekstillään, sillä siinä ”vaelletaan ajassa todellisuuden rajojen yli pimeäloren maailmoihin.”.
Jouduin googlettamaan, mitä pimeälore tarkoittaa, englanniksi ehkä tutumpi kun puhutaan dark loresta. Kirjallisuudessa pimeälorella viitataan kansanperinteestä kumpuavaan tai sitä matkivaan synkkään tarustoon. Sitä käytetään siis kuvaamaan vanhojen uskomusten karmivinta puolta tai luodaan uusia ahdistavia urbaaneja legendoja.
Hämäräeliöitä on koostettu kuin pieni tieto- tai sanakirja, jossa eliöt on luokiteltu neljään osaan. Alkueliöt, Tämänpuoleiset, Tuonpuoleiset ja Synteettiset. Jokaiseen osaan kuuluu seitsemän oliota, toinen toistaan karmivampia ja ahdistavampia. Alkueliöt on esitelty runomuodossa, loput eliöt ovat kerrottu enemmän jo lyhyinä tarinoina.
Tämänpuoleisista eliöistä kertovissa tarinoissa on vielä hieman runoasetelmaa ja -tunnelmaa, mutta Tuonpuoleisten kerronta on jo hyvin kansantarinamaista. Sen sijaan Synteettisistä kertovat tekstit ovat jo ulkoasultaankin hieman erikoisia. Niissä asettelu on puolet sisällön tunnelmasta.
Hämäräeliöitä on täynnä kammottavia tarinoita mitä erikoisimmista eliöistä ja olennoista, jotka kuitenkaan eivät ole totta tai kansantaruista tuttuja. Toisissa eliöissä on jotain tutunkin tuntuista, kuten vaikkapa Verenlatkijassa. Tarina on kuin vampyyrista, mutta kuitenkin siinä puhutaan selkeästi eläimestä, joka on omistajan mielestä ihan kiltti.
Erikoinen yksityiskohta tarinoista on myös se, että ne on kirjoitettu niin, kuin lukija olisi aina myös kokija tai eliön kohtaaja. Tämä yksityiskohta tekee tarinoista erinomaista luettavaa pimeille leirinuotioille, sinne missä ennen kerrottiin kummitustarinoita.
Loisan ja Vuolan teos ei päästä lukijaansa kuitenkaan helpolla. Tarinat jättävät paljon asioita arvailujen ja lukijan mielikuvituksen varaan. Tämä luo tarinoihin kutkuttavaa jännitystä ja tunnun, että tämä olentohan voi piilotella missä vain, tulla vastaan koska vain. Samaan aikaan yksityiskohtien puute pakottaa lukijan tosissaan keskittymään tarinoihin, eikä niitä aina onnistu sisäistämään yhdellä lukukerralla.
Kirjan sijoitan Satakirjastojen 2026 lukuhaasteeseen, kohtaan 22. Kirjoittaja on ollut ehdolla kirjallisuuspalkinnon voittajaksi useammin kuin kerran. Vuola on ollut monestikin ehdokas, mm. Runeberg-palkinnolle, Kalevi Jäntin palkinnolle, Tanssivan Karhun sekä Helsingin sanomien kirjallisuuspalkinnolle.
Kommentit
Lähetä kommentti