Sinituuli Viljanen - Naapparit nappasivat äidin

Hertta, 2026, kovakantinen, 136 s.
Kuvittanut Emiel Inkeri Nikula

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Kirja jatkaa Naapparit-sarjaa, ensimmäinen osa Naapparit karkuteillä ilmestyi viime vuonna. Sarja sijoittuu Naapparit-nimisen kännykkäpelin ympärille ja on suunnattu alakouluikäisille lukijoille, joille aihe varmasti on kiinnostava.

Sarjan ensimmäisessä osassa Naapparit putkahtivat kännykän kautta oikeaan maailmaan ja Mesi joutuu nappaamaan kaikki takaisin kännykkäänsä, ennen suurempaa tuhoa. 

Tässä toisessa osassa Mesi opettaa äitiään pelaamaan, kun Naapparit imaisevatkin äidin suoraan pelimaailmaan. Mesin tehtävä on tällä kertaa saada äiti takaisin oikeaan maailmaan, mutta tulee myös itse imaistuksi peliin ja naapurin Turbomummo nappailee naappareita nopeammin kuin salama, eikä Mesille jää paljoakaan aikaa toimia. 

Pidin jo ensimmäisestä osasta, mutta tämä toinen osa oli vielä parempi. Tuntui, että tarina soljui eteenpäin paremmin ja nappasi (hih!) lukijan mukaan tarinaan tiiviisti. Pidin myös siitä, kuinka Mesi ja äiti onnistuvat löytämään ns. yhteisen sävelen ja äiti pääsee sukeltamaan lapsensa harrastukseen sekä ymmärtämään paremmin lapsensa maailmaa.

Uskon juonen olevan täsmälleen samasta syystä vetoava myös lukevalle lapselle. Vanhemmat harvemmin ovat kiinnostuneita lapsensa kännykkäpeleistä, mutta lapset haluaisivat kertoa ja näyttää niistä aivan kaiken. Tämän ilmiön olen kotona omani kanssa ainakin huomannut. Ja mikäs sen parempaa, kun lapsi saa kerrankin olla osaava pelastaja!

Naapparit-sarjan kirjat ovat hauskoja ja vauhdikkaita seikkailuja, joissa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, olematta kuitenkaan yhtään pelottavia. Teos sopii mainiosti ääneen luettavaksi, vaikka läsnä olisi pienempiäkin. Runsas kuvitus, lyhyet luvut ja selkeä teksti taas takaavat, että kirja toimii myös itse lukevalle lapselle. 

Kuvitus on hauskaa, suloista ja kuvaavaa. Hienot kuvat selkeyttävät tekstiä ja tarinaa mainiosti. Ja ensimmäistä osaa muuten ei ole pakko lukea voidakseen tarttua tähän, mutta suosittelen lukemaan molemmat.

Kirjan lisään Satakirjastojen 2026 lukuhaasteeseen, kohtaan 9. Kirjan kansi vastaa erityisen hyvin sisältöä.