Pohjoisen legendat VII
Fantacor, 2024, pehmeäkantinen, 382 s.
Sain aikanaan sarjan viisi ensimmäistä osaa arvostelukappaleina kirjailijalta suoraan. Kuudennen ja seitsemännen osan olen ostanut heti niiden ilmestyttyä, mutta arvostelukappalepinoni ollessa jatkuvasti liian iso, on tämänkin lukeminen hieman venähtänyt.
Aiempien osien arviot löydät: Lohikäärmeen kynsi, Varjosielu, Tulenkantaja, Muukalainen, Arkkivelho ja Lohikäärmeherra. Kirjat ovat genreltään perinteistä fantasiaa. Näissä ei romantiikkaa ole nimeksikään, joten ei sovi romantasiaa metsästävälle. Sen sijaan upea maailma, hienosti rakennettu tarina ja kiehtovat hahmot.
Kolmisielu päättää pitkän tarinan ja matkan. Juonesta ei voi puhua paljoakaan paljastamatta liikaa. Jos edelliset osat ovat lukematta, niistä on väkisinkin paljastuksia tässä, joten palaa aiempiin arvioihin ensin.
Arathus on vapauttanut Metsänherran, lohikäärmeen ja jatkaa henkilökohtaista kostoretkeään Zeleniarin perässä. Sillä välin Mioksen valtakunta on kaaoksessa, sillä kuningas on kuollut. Uuden hallitsijan valinta ei ole helppo ja yksinkertainen, sillä juonittelijoita ja vallanhaluisia riittää. Etelässä marssii valtava epäkuolleiden armeija ja sille on pian tehtävä jotain, ennen kuin ne lisääntyvät ja valtaavat kaikki maat.
Sen enempää paljastamatta, luvassa on juonittelua, valtataistelua ja lopulta eeppinen taistelu epäkuolleita vastaan. Tarina ei pääty niin, kuin itse olisin ajatellut, mutta tämä lienee hyvä. Tarina ei pääty siis millään tapaa ennalta arvattavasti ja on mahdotonta aavistella, ketkä hahmot säilyvät loppuun asti hengissä.
Tarinan loppu ei ole välttämättä kovin onnellinen oikeastaan pääasiassa kenellekään. Leisiö punoo kaikkien hahmojen kohtalot loppuun, mutta samalla tuntuu, että jatkolle olisi vielä jäänyt varaa. Osittain avoin lopetus kuitenkin jättää lukijan mielikuvitukselle varaa ja jokainen voi itse pohtia jokaisen hahmon elämän jatkon itse. Olisin toivonut muutamalle hahmolle onnellisemman lopun, mutta olenkin ehkä toivoton romantikko.
Matka Pohjoisen legendojen kanssa on ollut eeppinen. Jokainen hahmo tuntui yhtä tärkeältä ja upealta, vaikka loppuratkaisu ei hahmolle tullut läheskään aina ansionsa mukaan. Moraali on tällä matkalla leikkikalu, josta taitaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Yhtä kaikki koko tarina oli eeppinen ja matka oli kiehtova! Jos siis kaipaat kunnon fantasiaa varustettuna haltijoilla, velhoilla, druideilla, barbaareilla, temppelinritareilla ja kuninkaalla sekä aatelisilla, suosittelen vahvasti tätä!
Romantiikkaa kirjassa ei juurikaan ole, seksikin löytyy vain lähinnä mainintana että sitä tapahtuu. Lohikäärmekin pääsee tarinaan vasta kahdessa viimeisessä osassa. Tylsää tässä 7-osaisessa tarinassa ei kuitenkaan ole missään vaiheessa. Maailma on iso ja vaatinut paljon töitä. Samoin kaikkien hahmojen taustat ja tarinat sekä näiden yhteen kietominen on ollut ilmiömäisen upeaa.
Jos tykkäät D&D-tarinoista, Dragonlancesta jne. tykkäät aivan ehdottomasti myös tästä! Kannattaa siis lähteä eeppiseen seikkailuun ja hypätä Pohjoisen legendojen matkaan mukaan.
Kirjan lisään Helmetin 2026 lukuhaasteeseen, kohtaan 36. Kirja, josta haluaisit keskustella muiden kanssa lukemisen jälkeen. Eli please, voisko joku lukea nää kaikki 7, että pääsisin juttelemaan lopusta??
Kommentit
Lähetä kommentti