Aapo Leisiö - Varjosielu

 

Pohjoisen legendat 2

Fantacor, 2019, pehmeäkantinen, 356 s.

Kirja on saatu arvostelukappaleen. Kirja on Pohjoisen legendat -sarjan toinen osa, ensimmäisestä voit lukea täältä: https://lukutoukanluetutsivut.blogspot.com/2023/06/aapo-leisio-lohikaarmeen-kynsi.html

Kirja päätyy Helmetin 2023 lukuhaasteeseen kohtaan 48. Kaksi kirjaa joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön. Nämä eka ja toka osa tapahtuvat samassa maailmassa, tosin aivan täysin eri puolilla sitä. Tarkempi haasteen täyttäjä ei näitä siis pariksi kelpuuttaisi, mutta minulle riittää sama fantasiamaailma. Kirjan alussa ollaan kumminkin Mioksessa, missä viime kirjassa oltiin myös vain osa kirjasta.

Arathuksen tarina siis jatkuu. Arathus on päätynyt siihen tilanteeseen, että hänen mestarinsa Gerron ei voi hänelle enää mitään opettaa. Kun odotettu kutsu toimeksiantoon kirkolta tulee, päättää Arathus jättää opettajansa kokonaan. Arathus janoaa tietoa ja syvempää osaamista virtauksen hallitsemiseen. Kirkon tehtävä ei tuota mainetta ja menestystä, mutta Arathus lähetetään tutkimaan raunioita, joissa tapahtuu kummia. Yhteenotto varjojen kanssa ei ole kovin helppo tehtävä ja Arathus joutuu tosissaan pohtimaan, onko hän kaikesta mahdistaan huolimatta tarpeeksi mahtava. Punnittava on myös, kuka on hänelle oikeasti uskollinen ja kuka ei.

Ensimmäinen osa oli kerta kaikkisen mahtava ja imaisi minut tiukkaan otteeseen alusta loppuun asti. Tämäkin kirja oli loistava, mutta ei ihan niin vetävä kuin ensimmäinen. Tämä johtuu tulkintani mukaan siitä, että tulevia tapahtumia varten on täytynyt pohjustaa uusi osa maailmaa, joka vain ohimennen mainittiin viime kirjassa. Tämän vuoksi kirjassa oli paljon kuvailua ja maailman historian kerrontaa, jotta lukija ymmärtää kokonaisuuden. Kuten olen aiemminkin kertonut, minä olen malttamaton lukija ja tällainen kaikesta tarpeellisuudestaan huolimatta turhauttaa minua. Tässä kirjassa kuvailu oli onneksi pilkottu sopivasti, vähän lyhyempiin pätkiin, joten en koskaan ehtinyt kyllästyä tai päätynyt skippaamaan sivuja. Kokonaisuutena nämä kerronnat ovat kuitenkin välttämättömiä ja ehdottomasti kiinnostaviakin.

Edelleen, huikeaa fantasiaa, jota roolipelaaja voi vain rakastaa! Pidän siitä, kuinka kirjassa perinteinen fantasia elää. Upea lisä aiempiin henkilöhahmoihin oli paladi Stogard. Pidin tuosta hahmosta heti ensi kohtaamisesta ja hahmo parani kirjan edetessä. Pidin todella paljon myös siitä kehityksestä, minkä kaikki hahmot tämän kirjan aikana kävivät läpi. Enempää paljastamatta, kirjan loppu kuitenkin jätti ison kysymysmerkin ja seuraava osa on kerta kaikkisen pakko lukea! Minun on saatava tietää miten kullekin hahmolle käy ja mihin tarina jatkuu. Koukuttavaa luettavaa, vaikka edellisessä kappaleessa valitinkin kuvailuista! Pistin muuten sarjan juuri ilmestyneen kuudennen osan tilaukseen, niin hyviä nämä kaksi ensimmäistä ovat olleet!