Aapo Leisiö - Tulenkantaja

 

Pohjoisen legendat 3

Fantacor Ky, 2019, pehmeäkantinen, 371 s.

Kirja on saatu arvostelukappaleena ja sarjan kolmas osa. Kirja jatkuu jälleen siitä, mihin edellinen päättyi, joten ehdottomasti luettava järjestyksessä. Jos et ole aiempia osia lukenut, aloita niistä. Niiden arvostelut löydät myös blogistani. Tämän kirjan sijoitan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2023, kohtaan 12. Pienen kustantamon julkaisema kirja. Tämä arvostelu spoilaa väkisinkin edellisiä osia, joten kannattaa lukea ne ensin ja niiden arvostelut myös.

Ensimmäinen osa Lohikäärmeen kynsi: https://lukutoukanluetutsivut.blogspot.com/2023/06/aapo-leisio-lohikaarmeen-kynsi.html

Toinen osa Varjosielu:

https://lukutoukanluetutsivut.blogspot.com/2023/07/aapo-leisio-varjosielu.html

Arathus vajosi viime osassa varjoihin ja etsi epätoivoisesti keinoa manipuloida varjoja ja keinoa manipuloida sieluja. Hän palaa unissaan jatkuvasti Sonyan luo, jonka sielu on lukittu hänen sisälleen. Arkan ja Lynia etsivät keinon palauttaa Arathus pimeydestä takaisin valoon. Tätä varten he etsivät käsiinsä Ragnaromin, jonka kanssa nyt aikovat kohdata henkensä uhalla Arathuksen. Ragnarom onnistuu tehtävässään ja ystävykset pääsevät jatkamaan yhdessä matkaa. Pian käy kuitenkin ilmi, että Arathus ei ole täysin palannut varjoista. Hän on kylmä ja piittaamaton, valmis tappamaan satoja ihmisiä vain, koska se on helpoin ratkaisu. Arkan, Lynia ja Arathukseen sidottu Sonya tekevät parhaansa hävittääkseen viimeisetkin varjot Arathuksesta. Samaan aikaan kirkon ja aatelisten valtapeli tiivistyy ja kuningas yritetään salamurhata. Kirkko on täynnä vallanhimoisia ihmisiä, joiden vuoksi jumalatkin ovat jo pulassa. Onko mitään tehtävissä enää valtakunnan pelastamiseksi ja kuka loppujen lopuksi voisi johtaa ihmiset takaisin uskonsa äärelle. On mahdotonta tietää, kuka on tarinan hyvis ja kuka pahis.

Kirja kuljettaa koko ajan mukanaan kolmea tarinaa, mikä poikkeaa kahteen edelliseen kirjaan verrattuna. Välillä ollaan Mioksen valtakunnassa ja välillä Gelandarissa. Välillä seurataan aatelisten valtapeliä ja välillä tuttuja ystävyksiä aiemmista kirjoista. Kirjailija varoittelee ensimmäisenä, että tarinat eivät välttämättä tapahdu yhtä aikaa ja niiden seuraaminen voi olla vaikeampaa, mutta ainakaan itselläni ei ollut mitään vaikeuksia pysyä mukana näissä päällekkäisissä tapahtumissa, eikä tarinan kerrontatyyli häirinnyt lukemista yhtään. Päinvastoin, mielestäni oli miellyttävämpää lukea, kun koko ajan tapahtui. Välillä täällä ja välillä tuolla, mutta tarina etenee koko ajan ja en malta odottaa sitä, kuinka kaikki hahmot lopulta kietoutuvat yhteen ja miten tarina jatkuu.

Edellisestä kirjasta mainitsin, että muutamassa kohdassa tarina ei ollut ihan niin vetävä. Kerroin myös, että se mielestäni johtuu tarinan jatkon hyvästä pohjustamisesta. Tätä kirjaa lukiessani voin todeta olleeni täysin oikeassa, sillä tämän kirjan merkitys aukeaa paremmin edellisen kirjan pohjustuksen ansiosta. Ja tämä kirja oli kyllä ehdottomasti otteessaan pitävä ja juoni veti mukaansa koko ajan. Tätä kirjaa en taaskaan olisi millään malttanut laskea kädestäni ja kirja on sanalla sanoen mahtava! Nyt en taas millään malttaisi odottaa, että pääsen seuraavaan osaan käsiksi. En millään malta odottaa, mitä seuraavaksi tapahtuu  ja kuka loppujen lopuksi jää valtakunnassa valtiaaksi, tai miten Arathuksen yritys löytää kadonnut itsensä onnistuu. Tässä kirjassa perinteisen fantasian lumo on kirkkaimmillaan.