Aapo Leisiö - Lohikäärmeherra

Pohjoisen legendat VI

Fantacor, 2023, pehmeäkantinen, 543 s.

Sain aikanaan Leisiöltä tämän sarjan viisi ensimmäistä osaa. Olin lukenut muistaakseni 2 tai kolme osaa, kun osallistuin Lohikäärmeherran verkkojulkkareihin. Jo ennestään sarjasta innostuneena ja juuri ilmestyneestä osasta juttua kuunnellessa pistin kuudennen osan välittömästi tilaukseen. Lukemiseen ehdin kuitenkin tarttua vasta nyt.

Olen arvostellut viisi edellistä osaa:

• Lohikäärmeen kynsi

• Varjosielu

• Tulenkantaja

• Muukalainen

• Arkkivelho

Pohjoisen legendat -sarja on perinteistä fantasiaa ja hillittömän hyvä kirjasarja, jota voin suositella lämpimästi. Parissa edellisessä osassa on käyty sisällissotaa kirkon ja kuninkaan kannattajien välillä, mikä oli mielestäni paikoin hieman pitkäveteistä. Tämä kuitenkin kertoo enemmän minusta lukijana, joka kaipaan jatkuvaa juonen etenemistä ja kärsin taidokkaasti kirjoitetuista kohtauksista sodan pauhussa.

Kuudes osa on kirjoitettu niin, että tässä kohtaa voisit hypätä tarinaan mukaan, vaikka aiemmat osat on lukematta. Ja tämä mielestäni kyllä toteutuukin hienosti. Uskon, että lukija pääsee tarinaan kiinni, vaikka aiempia osia ei olisi lukenut. Saadaksesi syvyyttä henkilöihin ja tarinaan, suosittelen silti vakaasti aloittamaan sarjan alusta!

Arathus nauttii elämästään haltioiden luona, kun jotain erikoista tapahtuu. Yksi lohikäärmekivistä on alkanut loistaa ja samoihin aikoihin myös virtauksessa tuntuu muutoksia. Toisaalla Arkan, Lynia ja Qeisan joutuvat mittelemään kuolleiden armeijan kanssa. Lopulta myös Mioksessa niin kirkko kuin kuningaskin joutuvat hautaamaan keskinäiset kaunansa, astuen taistelemaan yhteistä vihollista vastaan.

Rakastan yhä edelleen sarjan alkuperäisiä hahmoja, Arathusta, Arkania, Lyniaa, Qeisania, Stogardia, Leocutia… Jokaista omalla tavalla ja eri syistä. Hahmot ovat kuin läpileikkaus erilaisiin roolipelihahmoihin, jokainen ihastuttavan persoonallisia. On ilo lukea, kuinka tämä persoonallisuus on säilynyt jokaisella hahmolla halki sarjan. Juuri näiden persoonien puute ehkä edellisten osien sotakohtauksista teki myös ”puutteellisia” minun mielessäni.

Samoin tarinan kehitys, juonenkäänteiden kiinnostavuus, maailman rakennus ja muovautuminen sekä sivujuonien rakentuminen tiivisti yhteen pääjuonen kanssa kiehtoo mieltäni lukijana. Pohjoisen legendat on kiehtova ja otteessaan pitävä sarja, jonka päättymistä en toivo. Valitettavasti seuraava, seitsemäs osa päättää tämän tarinan. Onneksi viimeinen osa löytyy jo omasta lukupinostani!

Kirjan lisään Helmetin 2025 lukuhaasteeseen, kohtaan 16. Kirja, jossa on sukupuu tai hahmoluettelo. Kirjan lopusta löytyy hahmoluettelo eri maakuntien herttuoista, kreiveistä ja lordeista. Myös piispoista ja temppeliherroista on luettelo.