Axel Åhman - Rääppöö

Saunavaltaistuin ja muita novelleja
S&S, 2025, pehmeäkantinen, 170 s.
(Klein, 2020)
Suomentanut Katriina Huttunen

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Luin lapselleni 2024 Åhmanin lasten kirjan Salakuljettajan aarre ja kiinnostuin heti tämän nähtyäni. Pidin kovasti Åhmanin kirjoitustyylistä ja halusin tietää, millaista sisältöä hän tuottaa aikuisille.

Rääppöö sisältää 11 novellia, joiden aiheina ovat pääasiallisesti mieheksi ja aikuiseksi kasvaminen. Välillä se tarkoittaa mopokauppoja tai oluen juomista, välillä taas suuria tunteita ja niistä irti päästämistä. Koulukiusaamista ja arkkivihollisia unohtamatta.

Åhman on kotoisin Vöyriltä, Etelä-Pohjanmaalta. Vöyri on kaksikielinen, mutta suurin osa väestöstä puhuu ruotsia ja vielä omalla murteellaan. Käännöstyössä on nähty paljon vaivaa, sillä puheosuudet on kirjoitettu saman alueen suomenkielisellä murteella, Suupohjan murteella. Vaikka omaan korvaani kaikki Pohjanmaalla puhuttu kuulostaa samalta, ilmeisesti eritoten eteläpohjalaiset tunnistavat eron heti oman alueensa murteista. 

Åhmanin novellit ovat oivaltavia hetkiä kipu- ja kasvukohdista miehen elämässä. Moniin näistä varmasti jokaisen miehen on helppoa samaistua. Monet kohtaukset tunnistan itsekin hilpeänä sivusta seuranneena erilaisten poikien kasvaessa miehiksi. Osa tarinoista toimii hyvin myös sukupuoleen katsomatta, kuten Ruotsin-vieraat -novellin vaivautunut ja ärsyttävä tunnelma osoittaa. 

Osasin myös itse samaistua Työkalupakin problematiikkaan. Kävin autoalan perustutkinnon ammattikoulussa aikanaan, enkä kuollaksenikaan olisi koskaan myöntänyt luokan pojille, etten tiedä jonkin työkalun nimeä. Nyt kehtaan tunnustaa, etten vieläkään tiennyt, mikä halvattu on vise-Grip. Ja Saunavaltaistuimen matsoilu sai minut naureskelemaan ääneen, sillä olen joskus itsekin kuvitellut olevani kovis syyllä jos toisellakin.

Åhmanin teksti on miellyttävää lukea ja vaikka tunteita ei varsinaisesti kuvailla, osaan hyvin asettua kunkin tarinan päähenkilön asemaan. Pystyin kuvittelemaan erilaiset tunteet joita he kokivat ja miksi. Samaan aikaan Åhmanin tekstissä on hilpeä pilke silmäkulmassa ja hilpeästi hän korostaa stereotyyppisiä ja hölmöjäkin miehisyyden riittejä. Yhtä kaikki novelleista jää hyvä maku suuhun, eikä teos pilkkaa ketään.

Ison kiitoksen kirjasta ansaitsee myös kääntäjä, sillä itse en paria lausetta enempää osaa ruotsia. Eritoten murrekääntäminen on varmasti ollut haastavaa. Tämähän oli havaittavissa jo Euroviisukappaleestakin, jota muut pitivät siansaksana, kunnes yksi opettaja ilmoitti tämän olevan Vöyrin omaa ruotsin murretta ja osasi kääntää. Liekkö tässä ollut alkuperäisessä ruotsin kieli murteella?

Alkuperäinen teksti on julkaistu jo 2020, eli tämä on oikeasti Åhmanin esikoisteos, vaikka suomennettuna ilmestyi ensin Salakuljettajan aarre. Jos olet elänyt miehisten miesten keskellä, eritoten pienellä paikkakunnalla, tää on takuulla viihdyttävä myös sulle! Lapsille ja nuorille suosittelen Salakuljettajan aarretta, jota lukee mielellään kyllä myös aikuinen.

Kirjan sijoitan Helmetin 2026 lukuhaasteeseen, kohtaan 16. Kirjailija on kirjoittanut sekä aikuisille että lapsille tai nuorille.