Eetu Niemi - Pohjoisen tie

Momentum, 2026, pehmeäkantinen, 206 s.

Teos on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. En voinut vastustaa kirjaa, koska päähenkilö on kaimani. Saaran matkassa voi mielestäni vain viihtyä!

Saaran ollessa lapsi, hänen isänsä katosi purjelennolla jossakin Ruotsin ja Norjan välimaastossa. Etsinnät eivät tuottaneet vuosikausiin tulosta ja isä julistettiin kuolleeksi. Kuitenkin vielä 19-vuotiaanakin Saara on varma, ettei isä ole kuollut. Saara on tutkinut tapausta äidiltään salaa kaikki nämä vuodet.

Kun Saaran norjalainen ystävä lähettää Saaralle lehtileikkeestä kuvan, jossa taustalla kuvassa seisoo ihan Saaran isän näköinen mies, on hän aivan satavarma siitä, että on koko ajan ollut oikeassa. Saara päättää hypätä autoon ja lähteä pohjoiseen tutkimaan ja selvittämään tapauksen. Lopulta Saara löytää itsensä Norjasta ja on valmis jo epätoivoisiin tekoihin tavoittaakseen isänsä.

Pohjoisen tie on matkakertomus ja ihmissuhdetarina samassa paketissa. Vaikka Saaran epätoivo isänsä löytämisestä on tarinan keskiössä, jää tarina silti miellyttäväksi hyvän mielen lukukokemukseksi. Olisin kaivannut kuitenkin loppupuolelle vähän enemmän vielä tarinaa, mutta loppuratkaisu ohitetaan epilogilla harmittavasti. 

Eetu Niemen teksti on miellyttävää lukea ja tarinan rytmi pysyy koko ajan sopivana. Ei oiota liikaa tai yritetä venyttää toisaalla liikaa. Sivuhahmot ovat melko pinnallisia, mutta eipä niillä tarinan kannalta olekaan merkitystä, joten se ei haittaa. 

Pelkäsin myös, kun kirjaa markkinoidaan pohjoisen maisemilla, että kirja keskittyisi liikaa kuvailemaan, mutta näin ei ole. Maisemista kerrotaan juuri sen verran, kuin on oleellista ja lukija pystyy kuvittelemaan itsensä lumen keskelle. Silti kuvailulla ei ole väkisin venytetty tarinaa eikä jääty kuvailukohtauksiin vellomaan.

Kokonaisuus oli miellyttävä ja kiinnostava lukukokemus, jota voin hyvällä omalla tunnolla suositella. Eritoten tarina toimii seikkailunhaluiselle ja purjelentämisestä kiinnostuneelle. 

Kirjan lisään Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2026, kohtaan 17. Kirjan kannessa on pohjoinen maisema. Ainakin oletan nimen perusteella myös kannen maiseman olevan.