Lukutoukan luetut sivut

Planeetta 9, 2025, pehmeäkantinen, 232 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. En yleensä lue jännäreitä, mutta tämän kuvauksessa ja kansikuvassa oli jotakin kiehtovaa, joten tartuin teokseen. Ajattelen myös, että on hyvä välillä hypätä ulos omalta mukavuusalueeltaan.  Laura on kuollut on varsin tiivisjuoninen jännäri, jonka rakenne koostuu tarinallisesti kahdesta osasta. Teoksen alkupuolella kaikki on kovin hämärää, epävarmaa ja eriskummallista. Hämmennystä hämmennyksen päälle, joka kutkuttaa lukijaa jatkamaan nopeammin ja nopeammin loppua kohti.  Jälkipuolisko taas alkaa avata kirjan tapahtumia, lukija saa selityksen missä mennään ja mitä oikeastaan on tapahtunut. Tämä kuitenkin niin, ettei tarina toista itseään tai tyydy selittämään. Jälkipuolisko on itseasiassa tarinaa ajalta ennen alkupuoliskon tarinaa, mutta kertoo lukijalle rivien välistä, mistä alkupuolen tapahtumissa on kyse. Ajattelin alkupuolen tarinan olevan melkoisen hyytävää, mutta kun loppupuoliskol...

Momentum, 2026, pehmeäkantinen, 206 s. Teos on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. En voinut vastustaa kirjaa, koska päähenkilö on kaimani. Saaran matkassa voi mielestäni vain viihtyä! Saaran ollessa lapsi, hänen isänsä katosi purjelennolla jossakin Ruotsin ja Norjan välimaastossa. Etsinnät eivät tuottaneet vuosikausiin tulosta ja isä julistettiin kuolleeksi. Kuitenkin vielä 19-vuotiaanakin Saara on varma, ettei isä ole kuollut. Saara on tutkinut tapausta äidiltään salaa kaikki nämä vuodet. Kun Saaran norjalainen ystävä lähettää Saaralle lehtileikkeestä kuvan, jossa taustalla kuvassa seisoo ihan Saaran isän näköinen mies, on hän aivan satavarma siitä, että on koko ajan ollut oikeassa. Saara päättää hypätä autoon ja lähteä pohjoiseen tutkimaan ja selvittämään tapauksen. Lopulta Saara löytää itsensä Norjasta ja on valmis jo epätoivoisiin tekoihin tavoittaakseen isänsä. Pohjoisen tie on matkakertomus ja ihmissuhdetarina samassa paketissa. Vaikka Saaran epätoivo isänsä löytämisestä on...

Sotakirjasto, 2025, kovakantinen, 147 s. Arvostelukappaleena saatu sota-aiheinen sarjakuva. Kuten nimestä voikin päätellä, kirjan tarinat sijoittuvat vuoteen 1918, tarkemmin Suomen sisällissotaan.  Näen itse aiheen tärkeänä, sillä vielä tänä päivänäkin huomaa kansan kahtia jakautumista esimerkiksi politiikan rintamalla. Ja rehellisesti, vaikka olen sisällissodasta lukenut jos jonkinlaista tarinaa, en vieläkään oikein ymmärrä, mistä me 1918 sodimme.  Tarinat  on toteutettu mahdollisimman puolueettomasti, molempien puolien näkökulmaa huomioiden ja monia lähteitä käyttäen. Tekijä kertoo näkevänsä ennen kaikkea koko Suomea koskettaneen tragedian, sen enempää punaista tai valkoista puolta valitsematta. Tarinoissa korostuu enemmänkin seuraukset sodan syiden sijaan.  Pysähdyin fantasiakirjoista totuttuun tapaan ihailemaan ensimmäisen sivun karttaa tapahtumapaikoista. Kieltämättä pysähdyttävää nähdä kutakuinkin tuttu Suomen kartta. Tietenkin omasta tottumuksestani poiketen K...

Lector, 2025, kovakantinen, 161 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena. Teos on sinällään erikoinen, että se on samaan aikaan sekä lasten että nuorten kirja. Ikäsuositus on 7-15 vuotta, eikä se ole pätkääkään väärässä. Luin tämän ääneen omalle 10-vuotiaalle, joka rakasti kirjaa, ihan niin kuin minäkin. Lohikäärmekerho kertoo ystäväporukasta, joka alkaa pelata yhdessä roolipelejä. Minulle tämä oli autuas sukellus 90-lukuun, aikaan jolloin fantasia, roolipelit ja erilaiset ”nörttien” harrastukset alkoivat yleistyä. Kirjan hahmot ovat yläasteikäisiä.  Tarina esittelee upeasti roolipelaamisen niin, että kuka tahansa voi tajuta mitä se on ja miksi se on hienoa. Olen kiitollinen omille veljilleni, jotka tutustuttivat minut jo lapsena roolipeleihin ja yhdessä on pelattu myös aikuisina. Eritoten muisto ensimmäisestä roolipelikokeilustani veljen kanssa heräsi elävästi mieleeni lämmittämään. Samalla kirja esittelee myös fantasian sekä sen hienouden. Vaikka itse en koskaan Tolkienin kirjoja ja...