Edith Arkko - Samira / Ninni

Hertta, 2025, pehmeäkantinen, 149+159 s.

Kirja on saatu arvostelukappaleena. Teos on selkokielinen nuorten kirja. Samira / Ninni on myös kääntökirja, toisella puolen Samiran tarina, toisella Ninnin. 

Tämä on toinen Arkkon kirjoittama kääntökirja, jossa on samaan tapaan sama tarina kahdesta eri näkökulmasta. Tämä on mielestäni nerokas konsepti. Usein tarinoita lukiessani mietin, millainenkohan tarina olisi toisen henkilön näkökulmasta kirjoitettuna. 

Lisäksi kirja nostaa esille nuorten mielenterveysongelmat ja pohtii muutenkin nuorten maailmaa, ongelmia ja hyvinvointia. Molempien puolien lopusta löytyy myös ohjeet mistä nuori voi hakea apua, jos voi huonosti. 

Vaikka eivät olekaan kirjan pääteema, se sivuaa myös lempeästi isoja teemoja, kuten maahanmuuttajana elämistä, seksuaalista suuntautumista, erilaisuutta ja sosiaalista mediaa. Pääteemoina taas on tulevaisuuden toiveet ja unelmat sekä niiden nuorille asettama paine, mielenterveysongelmat, ystävyys sekä avun pyytämisen tärkeys. 

Samira haaveilee opiskeluista kauneudenhoitoalalla, mutta vanhemmat eikä opo tunnu tätä hyväksyvän, koska Samiran äly riittäisi mihin vain. Samira pelkää kertoa vanhemmilleen totuutta. Samalla hän on kovin huolissaan uudesta ystävästään Ninnistä, jolla selvästi kaikki ei ole ihan hyvin. 

Ninnin vanhemmat ovat eronneet ja jatkuvaa riitelyä on vaikeata sietää. Kahden kodin välillä reissaaminen on rankkaa eikä äiti tunnu tajuavan yhtään mitään. Onneksi Ninnillä on Samira, joka hyväksyy hänet paniikkikohtauksista huolimatta. Koulumenestys on kuitenkin alkanut kärsiä jatkuvan ahdistuksen vuoksi, eikä Ninni tiedä miten ihmeessä selviäisi tilanteestaan eteenpäin.

Samiran ja Ninnin tarinat on todella hyvin kirjoitettu ja antavat lukijalle paljon pohdittavaa. Ne kietoutuvat nerokkaasti yhteen, mutta ovat silti kuin kaksi täysin eri tarinaa. Molemmat tarinat ovat koskettavia ja ajattelen, että myös aikuisten olisi ne hyvä lukea, sillä usein unohdamme, miten vaikeaa nuorten on saada oma äänensä kuuluviin. Varsinkin itseään koskevissa asioissa. 

Itkin vuolaasti molempien tarinoiden lopussa ja olisin halunnut rutistaa molemmat tytöt isoon halaukseen. Uskon tarinan olevan varsinkin nuorelle lukijalle ajankohtainen ja peilaavan monia tunteita ja ongelmia heidän maailmastaan. 

Kirjan lisään Seinäjoen kaupunginkirjaston 2025 lukuhaasteeseen, kohtaan 10. Maahanmuuttajana Suomessa.