Myllylahti, 2025, kovakantinen, 237 s.
Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta itse pyydettynä. Rakastin Sirénin edellistä nuorten kirjasarjaa, joka oli dystooppista scifiä. Nyt luvassa on urbaani fantasiatarina, joten teos oli aivan pakko saada lukea!
Kävin Helsingin Kirjamessuilla kuuntelemassa kun Sirén kertoi tästä uudesta kirjastaan, ja myönnän ohittaneeni yhden toisen kirjan arvostelupinossani vain päästäkseni tähän vihdoinkin käsiksi! Sirén kertoi, kuinka tarinan idea lähti kukkakaupasta ja mikä kaikki siellä voisi olla hieman toisin.
15-vuotias Aile on laulunluojien sukua ja hänen äitinsä on laulunluoja. Äidin omistamassa puodissa myydään laululiemiä, maagisia lauluja, jotka on uutettu nesteeksi ja niitä usein ostetaan lahjaksi elämän suuriin hetkiin.
Aile on hoitamassa äitinsä puotia yksin, kun puotiin tulee ryöstäjä. Ryöstö järkyttää Ailen ja pian tapahtuman jälkeen hän alkaa kuulla outoja, pelottavia ja riitasointuisia säveliä, joita kukaan muu ei kuule. Kaikeksi surkeudeksi Ailen suhde parhaaseen ystäväänsä Jiroon on samaan aikaan hieman riitasointuinen.
Aile ystävystyy paremmin parin ikäisensä tytön kanssa ja lähtee metsästämään jännittäviä kokemuksia. Kun reissuun lyöttäytyy Ailen entinen luokkakaveri, se tyyppi jonka kanssa Ailella on vaikea menneisyys, alkaa juoni punoutua varsin synkäksikin.
Pirstaleiden melodia nostaa käsin kosketeltavaksi nuorten tunnemaailman, varsinkin ne vaikeat puolet. Ailen ristiriitainen äitisuhde, vaikeudet erottaa ystävyyttä ja ihastumista, kuka ystävä on oikeasti luotettava ja voiko kaikkien muiden mielestä mukava ja hauska ihminen ollakin oikeasti kusipää?
Tarina käsittelee hienosti rohkeuden, pelkuruuden ja tyhmyyden kolminaisuutta sekä uusiin ihmisiin tutustumisen ja luottamisen vaikeutta. Pirstaleiden melodia nostaa esiin myös suosion ja erilaisuuden merkityksen sekä rohkeuden olla oma itsensä.
Hieman olisin toivonut, että tarina olisi avannut selkeämmin Ailen ja hänen äitinsä ristiriitaista suhdetta. Ehkä se johtui äidin omista vaikeuksista, joista kerrotaan kirjan lopussa, mutta tämä jäi silti itselleni hieman auki. Tarinaanhan seikka ei vaikuta, vain omaan uteliaisuuteeni.
Pirstaleiden melodia on kevyt ja nopea lukea, mutta samaan aikaan tarina jää resonoimaan sydämen sopukoihin, herättelee tunteita ja väristyksiä lukijassaan. Vaikka tarina on suunnattu nuorille, sen moniulotteisuus ja viehkeys maistuvat hyvältä myös aikuisen lukuhermoilla.
Kirjan lisään Satakirjastojen 2025 lukuhaasteeseen, kohtaan 4. Kirjassa käydään koulua. Useammassa luvussa ollaan koulussa, mutta suurin osa kirjasta vietetään kuitenkin koulun ulkopuolella.
Kommentit
Lähetä kommentti