Into, 2025, pehmeäkantinen, 194 s.
Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Kiinnostuin kirjasta Tiin vuoksi, sillä suoritin työharjoitteluni asunnottomuustyössä ja pääsin työskentelemään myös Tiin kanssa. Kuuteen vuoteen en ole häntä nähnyt, joten kirjan lopusta oli ihanaa lukea, että Tii on päätynyt VVA:lle työskentelemään.
Tii oli huipputyyppi ja opin häneltä paljon ammatillisesti. Lisäksi hän mm. opetti minut tekemään kunnolla ruskean kastikkeen (josta kiittää myös perheeni sekä nykyiset asiakkaani!) ja pelasti minut valmistamalla lapseni synttäreille voileipäkakun!
Koti kadulla kertoo Tiin tarinan, miten 11-vuotias tyttö päätyi huumeiden käyttäjäksi ja katujen kasvatiksi. Millaiset eväät elämään saa laitosnuori ja miten pahuksen vaikeaa on ponnistaa pohjalta ylös. Miten hoitamaton ADHD ja traumat vaikeuttavat aivan jokaista vaihetta elämässä. Ja kun mukaan tulee päihteet, miten paljon monimutkainen mutkistuu entisestään.
Tii kertoo tarinansa rehellisesti ja kaunistelematta. Monessa kohtaa hän tunnistaa vian systeemissä, mutta joutuu miltei yhtä usein myöntämään, että olisi voinut toimia tilanteessa järkevämmin. Tiin tarina ilmentää myös täydellisesti, miten paljon hoitamaton ADHD voi aiheuttaa vääristymiä niin käytöksessä kuin siinä, miten asioita pystyy käsittelemään.
Ennen kaikkea Koti kadulla nostaa esiin juuri sen julman tosiasian, joka tämän päivän päättäjienkin pitäisi ymmärtää. Ennaltaehkäisevä apu olisi voinut estää tämän kirjan syntymisen. Jos lasten ja nuorten ongelmiin tartuttaisiin ajoissa, ei Tiin tarinoiden kaltaisia tarvitsisi kenenkään lukea.
Tarina nostaa myös ne iänikuiset ongelmat palvelujärjestelmässämme. Kun ihminen ajautuu päihteiden käyttäjäksi, apua tarvitaan paljon kokonaisvaltaisemmin, kuin vain tarjoamalla liki olematonta katkaisuhoitoa. Samoin jos ihminen asuu jo kadulla, ei riitä vain se, että hankitaan katto pään päälle.
Mielenterveysongelmaa ei pystytä hoitamaan, jos on päihdeongelma. Mutta jos on mielenterveysongelmia, on päihdeongelman hoitaminen todella vaikeaa. Olisiko kuitenkin mahdollista järjestää apua ja tukea niin, että ihminen pystyisi raitistumaan hoitaakseen itseään psyykkisesti?
Lastensuojelu sekä moni sosiaalipalvelu on oppinut vanhoista virheistä ja ymmärtää tänä päivänä paljon enemmän ja syvemmin erilaisia ihmistä kohtaavia tilanteita. Samaan aikaan päihde- ja mielenterveyspalveluista on leikattu, hoitojaksoja lyhennetty ja palvelupaikkoja vähennetty. Mielenterveysongelmat ja päihdeongelmat lisääntyvät mutta apua tarjotaan siis entistä vähemmän ja entistä myöhemmin, vasta sitten kun tilanne on jo kriisiytynyt.
Suomessa vieläkään panostetaa tarpeeksi ennaltaehkäisevään auttamiseen, joka tulisi paljon halvemmaksi, kuin pohjamudista ihmisen nostaminen. Erilaisia palveluita voitaisiin huomattavasti karsia, jos ihmiset saisivat apua kauan ennen, kuin päädytään päihteidenkäyttäjäksi ja kadulle.
Nostan hattua VVA:lle, joka sitkeästi tekee järjestönä työtä kadulle ajautuneiden ihmisten eteen, antaen näille ihmisarvoista palvelua piittaamatta taustoista ja ongelmista. Nostan todella paljon hattua Tiille, joka on kaiken kokemansa jälkeen laittanut elämänsä kuntoon ja pystyy vielä kertomaan julkisesti, miten huonosti pahimmillaan on mennyt.
Koti kadulla on kirja, joka mielestäni jokaisen pitäisi lukea. Se on hyvin kirjoitettu ja miellyttävä lukea, vaikka tarina ei olekaan kaunis.
Vaikka Tiin nuoruudessa olleita palvelujärjestelmän vikoja on paikallistettu ja parannettu, vielä on pitkä matka siihen, ettei Koti kadulla -kirjan kaltaisia tarinoita tarvitsisi enää kirjoittaa.
Kirjan lisään Seinäjoen kaupunginkirjaston 2025 lukuhaasteeseen, kohtaan 2. Helsinki tai muu suomalainen kaupunki mainittu. Helsingissä kirjassa ollaan paljon ja mainitaan siis usein, mutta pari muutakin paikkakuntaa vilahtaa tekstissä.
Kommentit
Lähetä kommentti