Munkki ja robotti 2
Hertta, 2025, kovakantinen, 168 s.
(A Prayer for the Crown-Shy, 2022)
Suomentanut Kaisa Ranta
Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Luin myös ensimmäisen osan Veisu luonnonkoneille arvostelukappaleena. Rakastin ensimmäistä osaa, joka teki minuun syvän vaikutuksen. Ylistys kainolatvoille on duologian jälkimmäinen osa, genreltään hyvän mielen scifiä.
Ensimmäisessä osassa alkanut munkin ja robotin yhteinen matka jatkuu. Nyt kaksikko kulkee erämaan sijaan ihmisten kaupungeissa ja kylissä, sillä robotilla on tehtävä. Nukakas on luvannut muille kaltaisilleen roboteille, että selvittää, mitä ihmiset tarvitsevat. Tätä kysymystä Nukakas ja Dex siis kiertävät esittämässä kyläläisille.
Toinen osa ei tehnyt niin syvää vaikutusta kuin ensimmäinen, mutta yhtä kaikki tämä jatkaa samaa hämmentävän suloista pohdintaa ihmisyydestä, tunteista, elämän tarkoituksesta ja robottien sielunelämästä. Teos saa yhtälailla lukijansa hymyilemään ja pohtimaan maailmaa valoisammin.
Munkin ja robotin luoma perspektiiviero maailmankatsomukseen on kiehtovaa ja kaunista. Samalla se saa hämmästelemään, miksi tosiaan me ihmiset käyttäydymme kuten nyt. Ja kaikesta huolimatta se tarjoaa inhimillistä ymmärrystä, koska maailmamme on mikä on, on meidänkin oltava sellaisia kuin nyt olemme.
Rakastin tässä kirjassa monia asioita, mutta erityisen vaikutuksen teki dystooppinen maailma, jossa kapitalismi on kitketty pois. Tuossa maailmassa ei käytetä rahaa, vaan piki-yksiköistä koostuvaa järjestelmää. Sinulla ei tarvitse olla yhtään mitään, voidaksesi antaa toiselle pikejä vastineena saamastasi palvelusta tai hyödystä. Kun taas teet tai annat muille jotain, heidän täytyy antaa sinulle pikejä. Tätä varten on oma kirjausjärjestelmänsä, jonka jokainen voi saada.
Sydäntä lämmittävää oli myös robotin ihmismäinen pohdinta siitä, onko enää sama robotti kun häneen vaihdetaan uusi osa hajonneen tilalle. Tarinasta löytyy myös kansa, joka haluaa elää pelkistettyä elämää ilman teknologian hyötyjä, läheisyyden kaipuutta ja halua tuntea joku ns. kuuluisuus (tässä tapauksessa robotti).
Ihastuin myös huomioon, joka on päätynyt kirjan nimeen. Tämä lienee osuvan ja uppoavan nimenomaan suomalaiseen lukijakuntaan:
Nukakas osoitti. ”Latvakainous on niin hätkähdyttävää, eikö sinustakin?”
Dexillä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä nukakas tarkoitti. ”Siis mikä?”
”Pysähdy”, Nukakas sanoi. ”Katso.”
Dex huokaisi mutta painoi jarruja, laski jalat tien päällysteelle ja katsoi ylös.
- - -
Puiden lukumäärästä ja lähekkäisyydestä huolimatta yksikään latvus ei koskettanut toista.
Duologian molemmat osat ovat voittaneet Locus Awardin. Ja on helppoa ymmärtää miksi. Upea kirjapari, jota suosittelen. Jos scifi ei uppoa, voin lohduttaa varsinaisen scifi-osuuden rajoittuvan lähinnä robotin läsnäoloon ja dystooppiseen maailmaan, eli sopii myös scifiä vieroksuville.
Kunniamaininta täytyy antaa myös suomentajalle. Uskon tämän duologian pursunneen käsitteitä ja sanoja, joiden suomentamiseen on oikeasti joutunut näkemään vaivaa. Tarinan kaunista harmoniaa ei ole rikottu ja teksti on pysynyt johdonmukaisena, molemmat osat toisiaan tukien.
Kirjan lisään Helmetin 2025 lukuhaasteeseen, kohtaan 29. Kirjailijan viimeisin teos. Toivottavasti ei kuitenkaan jää viimeiseksi, tällaista luettavaa tahtoisin lisää!
Kommentit
Lähetä kommentti