Veri ja tuhka 2
Karisto, 2025, pehmeäkantinen, 701 s.
(A Kingdom of Flesh and Fire, 2020)
Suomentanut Annika Eräpuro
Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Romantasia-sarjan toinen osa, joka kaikin puolin voitti ensimmäisen osan. Pidin kyllä ensimmäisestäkin, mutta siitä puuttui jokin särmä, joka tässä osassa korvattiin moninkertaisesti!
Tästä eteenpäin jälleen väkisinkin luvassa juonipaljastuksia, joten jos ensimmäinen osa Verestä ja tuhkasta on vielä lukematta, kannattaa palata siihen ensin.
Penellaphe eli Poppy kasvatettiin Neitona Ylennettyjen keskuudessa, kunnes hän lähti matkalle Kuningattaren luo Hawken saattamana. Matkalla Hawke paljastui kuitenkin itse Pimeyden valtiaaksi, joka kidnappasi Neidon vaihtaakseen tämän veljeensä. Toinen osa jatkaa tarinaa siitä mihin ensimmäinen jäi.
Pimeyden valtias eli Atlantian Prinssi Casteel paljastaa Poppylle, että kaikki mitä Ylennetyt ovat Neidolle opettaneet, on valhetta ja huijausta. Oikeasti Ylennetyt tarvitsivat elävää veripussia, josta saisivat verta kuolevaisten Ylentämiseen. Poppy on puoliksi atlantialainen ja siksi juuri hänestä tuli Neito, sillä ylentämiseen tarvitaan atlantialaisen verta.
Poppy ja Casteel tekevät väliaikaisen sopimuksen avioliitosta, jonka avulla Ylennettyjen juonet saataisiin paljastettua ja samalla pelastettua niin Casteelin kuin Poppynkin veljet. Ei kuitenkaan aikaakaan, kun Poppy tajuaa olevansa korviaan myöten rakastunut Casteeliin, eikä Casteel tee helpoksi tunteiden unohtamista.
Poppyn voimat ovat alkaneet myös muuttua ja atlantialaisista alkaa paljastua lukuisia salaisuuksia, joita Poppy ei ole voinut edes kuvitella. Ylennetyt tekevät kaikkensa saadakseen Neitonsa takaisin ja valheet taas hallintaansa. Missään ei ole turvallista ja sota koputtaa jo ovella. Poppyn täytyy tehdä päätöksensä, millä puolella haluaa seistä ja selvittää, mihin kaikkeen hänen voimansa pystyvät.
Uuh, Liekkien valtakunta oli niin kiihkeää, tunteikasta ja vauhdikasta kerrontaa, että luin viimeiset 200 sivua yhdeltä istumalta. Ja voi halvattu millaiseen kohtaan tarina jäi!!! Olin koko loppupäivän täysin uppoutunut tarinan valtaan, enkä kyennyt pääsemään yli siitä, etten tiedä miten se jatkuu! Seuraava osa on aivan pakko saada lukea! Mielellän heti, mutta joudun odottamaan lokakuuhun asti, ennen kuin uusi suomennos ilmestyy…
Verestä ja tuhkasta -sarjan maailma on jälleen kiehtova ja erilainen, mutta ennen kaikkea upeasti luotu ja kirjoitettu. Armentroutin kirjoitustyyli on virkistävän erilainen, sillä teksti on todella henkilövetoista. Ensimmäinen osa menetti hieman särmäänsä, koska maailman ja tarinan avaaminen vei paljon tilaa, mutta toisessa osassa päästään suoraan kiihkeiden tapahtumien keskelle.
Armentroutin teoksissa itse tarina on kuitenkin lopulta sivuosassa ja tärkeintä on se, mitä henkilöt päättävät tehdä eri tilanteissa, mitä he tuntevat ja miten kaikkeen suhtautuvat. Vaikka tarina sijoittuu kiehtovaan fantasiamaailmaan, on romantiikkapuoli ehdottomasti vahvempi ja seksikohtaukset kuumia. Tätä on pakko saada lisää!
Kirjan lisään Helmetin 2025 lukuhaasteeseen, kohtaan 33. Kirjassa ratsastetaan. Neito joutuu opettelemaan ratsastamista ja tarinan aikana taitetaan pitkä matka valtakunnan halki Atlantiaan ratsastamalla hevosilla.
Kommentit
Lähetä kommentti