Karisto, 2024, kovakantinen, 573 s.
(From Blood and Ash, 2020)
Suomentanut Annika Eräpuro
Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Genreltään se edustaa romantasiaa, eli fantasian ja romantiikan sekoitusta. Teos on Veri ja tuhka -sarjan avausosa ja se on New York Times -bestseller sekä Goodreads Awardsin romantiikka-sarjan voittaja. Kirjan takakannessa mainitaan kirjan olevan vangitseva ja kiihkeä menestysteos romantasian kärkikirjailijalta.
Mietin pitkään, pyytäisinkö tästä arvostelukappaletta, sillä usein nämä menestysteokset ja palkitut kirjat eivät vain iske minuun. Kansikuva lopulta kuitenkin vei voiton vetoamalla minuun ja olen tyytyväinen päätökseeni. Pidin teoksesta kovasti ja odotan innolla myös tarinalle jatkoa! Aluksi tuntui, että kirjassa ei oikein tapahdu mitään, mutta siitä huolimatta teksti piti otteessaan. Kun lopulta alkoi tapahtua, oli juoni melko ennalta arvattava ja yhä edelleen teksti piti minua otteessaan!
Teos on tyyliltään erilainen, kuin mitä yleensä luen. Kesti hetki ymmärtää, mikä tästä teki erilaisen. Tarina on henkilövetoinen vaikka yleensä tarinat ovat tapahtumavetoisia. Eli juonta kuljettaa erilaiset tapahtumat joihin henkilöt joutuvat. Henkilövetoisessa tarinassa tapahtumat eivät ole kovin merkityksellisiä, vaikka juoni niistä koostuukin. Tärkeää on se, miten hahmot reagoivat tapahtumiin ja tämä puolestaan kuljettaa tarinaa eteenpäin.
On siis helppoa arvata, mitä tarinassa tulee tapahtumaan, koska ns. juonenkäänteet ovat ennalta arvattavia. Se ei pätkääkään haitannut, koska en pystynyt aavistamaan, miten hahmot reagoivat näihin tapahtumiin. Kaikkiaan Armentroutin teksti oli vetävää ja hyvin kirjoitettua. Kiehtova oli myös kieroutunut uskonnollinen maailma, jonka Armentrout on luonut vampyyritarinoiden päälle.
Poppy on ikänsä elänyt tietäen, että hän on Neito, jonka velvollisuutena ja kohtalona on pysyä puhtaana ja hyveellisenä ylentämiseensä asti. Nykyisen valtakunnan tulevaisuus on Poppyn vastuulla, sillä Neito on ainoa, joka saa jumalat pysymään tyytyväisinä. Poppyn usko omaan velvollisuuteensa alkaa kuitenkin rakoilla ylentämisen lähestyessä ja hän ihastuu uuteen henkivartijaansa. Houkutus on suuri langeta tahriintumiselle ja ottaa vihdoin oma vapautensa. Selviytyminen synkän, Saalistajia kuhisevan alueen halki valtakunnan pääkaupunkiin ei myöskään tunnu sujuvan ongelmitta.
Verestä ja tuhkasta on kiehtova ja otteessaan pitävä lukukokemus, joka myötäilee vahvasti dystopian asetelmaa, vaikka onkin pullollaan fantasiaa. Henkilövetoisen juonen etenemisen vuoksi teos ei myöskään tunnu aiemman toistolta ja synkät kohtalot luovat terävän reunan lukukokemukseen. Onneksi jatko-osa ilmestyy jo tänä keväänä, joten pian pääsee lukemaan miten Poppyn ja Hawken tarina jatkuu.
Kirjan lisään Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2025, kohtaan 9. Henkilövetoinen kirja.
Kommentit
Lähetä kommentti