Siirry pääsisältöön

Heidi Roth - Lumina

 


Spellpolaris, 2024, kovakantinen, 374 s.

Kuvittanut Jenni Nadin

Näin kirjailijan mainostavan kirjaansa instagramissa ja jo pelkkä kansikuva vetosi minuun. Sisältö lupaa suomalaista mytologiaa, loitsurunoutta ja shamanistisia perinteitä. Luvassa on myös seikkailu nuorille lukijoille meille tutussa Keskisessä, mutta myös Alisessa ja Ylisessä. Tarina antaa myös uusia tulkintoja Kalevalan myyttisille kertomuksille ja henkilöille.

Minut oli ostettu jo pelkällä kansikuvalla, mutta lupaus sisällöstä pakotti minut ostamaan Luminan omaan hyllyyn. Vaikka teos on suunnattu nuorille lukijoille, väittäisin, että suomalaisesta mytologiasta ja Kalevalasta kiinnostunut aikuinen saa teoksesta paljon enemmän irti ja osaa arvostaa sitä taustatyötä, jonka kirjailija on tehnyt.

Tarina ei kerro Kalevalaa uudestaan, vaan luo Kalevalan hahmoille uuden tarinan ja taustat. Lumina kertoo šhamaaniksi opettelevasta tytöstä, jonka kohtalona on yhdistää kaikki maailmat ja pelastaa ne varmalta tuholta. Luminan äiti Mana on opettanut kaiken tarpeellisen, mutta yhdestäkään suuresta seikkailusta ei selvitä ilman ystäviä. Lumina joutuu kuitenkin punnitsemaan hyvän ja pahan välillä sekä tekemään aikuisen ihmisen päätöksiä.

Rothin tarina on kaunis kunnianosoitus suomalaiselle mytologialle, kansantaruille ja kansanperinteelle. Hän teoksessaan kunniottaa vanhoja taruja lumoavasti, mutta antaa niille silti uuden ja nykyaikaisen ilmaisuasun. Kalevalan pakkolukenut sukupolvi saa tarinasta irti uudenlaisen ja kauniimman näkökulman. Nuorille se taas herättää eloon sekä liittää kiinnostavien asioiden listalle vanhat kansantarut ja kerrontatyylin.

Uskaltaisin myös väittää, että Luminan tarina sytyttää nuoressa lukijassa kiinnostuksen kansalliseepokseemme Kalevalaan ihan toisella tapaa. Äidinkielen tuntien pakkolukemistona Kalevalan tarina ei ole nuoria oikein inspiroinut, mutta tämän tarinan myötä Kalevalastakin löytyy kiehtova puoli uudelleen.

Heidi Roth on tehnyt valtavan työn tutkiessaan ja perehtyessään kirjansa taustoihin, aiheisiin ja teemaan. Ikiaikainen viisaus tuntuu tutkimustyön ohessa imeytyneen myös Rothin omaan tekstiin ja sitä oli suuri ilo lukea. Nautin eritoten lukiessani, että Kalevalan hahmoille luotiin toisenlaiset taustat ja tarinat, jolloin tutut hahmot eivät vaikuta niin puuduttavilta ja julmilta hahmoilta.

Lukukokemuksena Lumina on huikea. Sen sivut henkivät niin ikiaikaista tietoa kuin miellyttävää ja viihdyttävää tarinankerrontaa. Lukemisesta nauttii niin nuori kuin aikuinenkin lukija. Jos nuorta ei saa lukemaan Kalevalaa, kannattaa tarjota tätä teosta vaihtoehtona. Sitä ennen suosittelen lukemaan ja nauttimaan myös itse!

Kirjan lisään Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2024, kohtaan 7. Historialliseen Pohjois-Suomeen sijoittuva kirja. Kirjassa seikkaillaan itse asiassa Pohjolassa, joten tämä ei ihan yksi yhteen toimi, mutta tarpeeksi lähellä totuutta minulle. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Adonis Fabio - Vihreän siirtymän kultti

H. C. Hammerbergin tutkimuksia Icasos, 2024, näköiskirja, 206 s. Teos kiinnitti kustantajan uutuusluettelossa väkisin huomioni. Jo pelkästään kirjailijanimi kuulosti niin röyhkeältä vitsiltä, että sisällön on pakko olla yhtä hulvatonta. Kun vielä esittelytekstissä kerrotaan kirjan sisältävän riemullisen huonoa huumoria, olin myyty. Taidolla muokattu kirjailijakuva suorastaan pakotti lukemaan tämän. Vihreän siirtymän kultti on siis huumorin täyteinen dekkari. Tai ehkä tätä voisi kuvailla pikemminkin dekkarin parodiaksi. Meno on äärettömän lennokasta, erittäin epärealistista ja räävittömän huonolla huumorilla varustettua. Toisin sanoen teos rikkoo kaikkia hyvän maun rajoja ja jättää lukijalle sellaisen ymmyrkäisen ilmeen huulille, joiden välistä voi jopa kuulua vaimea öööö… Yhtä kaikki, H. C. Hammerbergin tutkimukset ovat kaikista edellä luetelluista syistä ehdottomasti lukemisen arvoisia. Jos Juha Vuorisen Juoppohullut ja DikDekit sai sinut hihittelemään hulluna, tää on just sua var...

Kirjasomen joulukalenteri 5.12.

  Seuraava luukku löytyy 6.12. Kirjamiehen blogista. Hyppäsin innoissani mukaan tämän vuoden Kirjasomettajien joulukalenteriin! EN ole mikään jouluihminen (tai ehkä eniten kuvaa Grinch minun jouluintoani...), mutta opettelen koko ajan olemaan enemmän ja enemmän sopeutuva jouluun lapseni takia.  Meidän perheessä joulu onkin ehdottomasti lasten juhla ja pidän tärkeänä, että voin tarjota joulumieltä ja ihania joulumuistoja lapselleni. Harjoittelen nyt siis joulumieltä kovasti ja aloitan sen tänä vuonna tällä postauksella!  Tänä vuonna olen jo kuullut päivätyössäni ihan esihenkilöltä asti kuittailua joulumielestäni. Hän uhkasi ostaa minulle jonkun sellaisen ällön joulupaidan ja pakottaa käyttämään. Minä suhtauduin asiaan valittamalla työkavereille, että esihenkilö kiusaa! Sain kumminkin armahduksen, jos lupaan vähän edes yrittää nauttia joulusta, huh! Mun pomo on kyllä oikeasti ihan huippytyyppi, koska huumori auttaa jaksamaan raskaammatkin työpäivät. Lapseni on odottanut jo...

Pirjo Toivanen - Rooleja vai rakkautta?

  Stresa, 2022, pehmeäkantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Tapasin Toivasen Helsingin kirjamessuilla Stresan osastolla ja kun keskustelussa tuli esiin kirjablogini, hän tarjosi myynnissä olevaa kirjaansa arvosteltavaksi. Sain kirjan omistuskirjoituksella signeerattuna! Kirjailija itsessään oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten en ollut varma, mitä kirjalta odottaa. Kansikuvasta saatoin päätellä, että ainakin pääsen matkalle ulkomaille, mutta en osannut paikallistaa edes sitä, että mihinkä. Päädyin Italiaan, mutta myös Kuubaan. Koska osa ajasta ollaan Kuuban Havannassa, sijoitan kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2023, kohtaan 4. Merelliseen ympäristöön sijoittuva kirja . Jälleen kerran tämä ei ihan täysin ehkä vastaa haastekohtaa, koska merta ei juurikaan kirjassa mainita muutoin kuin laivareittinä, mutta tämä nyt kuitenkin riittää itselleni. Pääasiallisesti kirjassa ollaan Italiassa, Milanossa ja Stresassa. Päästään piipahdukselle kyllä myös Mia...

Hae tästä blogista