Juho Sihvonen - Siinä samassa

Kirjoituksia matkalta ja nuoruudesta

Nurkka, 2024, pehmeäkantinen, 51 s.

Sihvosen uusi runokirja on täynnä elämänmakuisia runoja. Mukaan mahtuu myös muutama Sihvosen kuva, samaa sarjaa kuin kannen kuva.

Näissä runoissa henkii aika, sen kuluminen ja eteenpäin kulkeminen. Monet ovat raikkaita tuulahduksia nuoruudesta, toisissa vastaavasti katsotaan kaihoten taaksepäin, menneeseen aikaan. Sukupolvien vaihtuminen ja yhdessä kulkeminen sävyttävät useampia runoja.

Osa runoista on hyvin lyhyitä, yhden virkkeen mittaisia. Toisaalta mukaan mahtuu myös useamman sivun runoja. Takakansi kuvaa teosta osuvasti: Juho Sihvosen runoissa kulkevat rinnakkain eletyt ja vielä elämättömät päivät sekä matka kaukaisiin maihin. Runot virtaavat vapaasti kahleitta ja kuitenkin kaikki on SIINÄ SAMASSA.

Lyhyistä runoista poimin yhden, minuun resonoineen esimerkin:

Nuoruusvuosien
ja kaiken sen
kapinan jäljiltä
merkitsevätkö
tatuointini
enää muuta
kuin etten
asu enää
kotona.

Tämä pysäytti minut pohtimaan pitkäksi aikaa. Mieleen palasi nuoruusvuodet, nimenomaan ne ankarat kapinoinnin ajat ja kuinka tatuoinnit olivat suorastaan pakkomielle. Kielletty kiehtoo, minä määrään, haluan tehdä niin kuin itse haluan. Mutta mitä siitä jäi? Symboloiko kuvat ihossani vielä jotain suurempaa? En minä niitä kadu ja varmaan otan vielä joskus lisääkin, mutta…

Toinen suosikkirunoni teoksesta on ehkä teoksen pisin runo sivuilta 32-35. Siinä kaikuu taitelijan ääni, kirjoittamisen ja luomisen tuska. Yksinäisyys, jonka taiteellisuus vaatii. Silti samalla riittämättömyyden tunne, kun ei olekaan samanlainen nero kuin Rimbaud. Tämä pisti minut ajattelemaan, minkälaisia ihmisiä kirjailijat ja taiteilijat ovat. Kuinka erilainen on se kuva, jonka minä näen ja miten he maailmansa ja itsensä kokevat?

Siinä samassa on täynnä kauniita ja kaihoisia hetkiä, jotka tunnistan myös omasta elämästäni tai läheltäni. Olen monesti miettinyt, miettivätkö muut ihmiset maailmaa samanlaisina pysäytyshetkinä kuin minä itse. Oli varsin lohdullista saada selville, että muutkin katsovat ja kokevat maailmaa pienten hetkien kaiun kautta.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Lisään sen Heili-kirjastojen 2024 lukuhaasteeseen, kohtaan 20. Runoteos tai näytelmä, voi olla myös laulujen sanoituksia. Runoteos siis sopii hyvin tähän.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rebecca Yarros - Myrskynsilmä

Empyreum 3 WSOY, 2025, kovakantinen, 690 s. (Onyx Storm, 2025) Suomentanut Laura Haavisto Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Olen lukenut ja arvostellut sarjan 1. osan Siivenisku sekä 2. osan Rautaliekki. Ihastuin tähän sarjaan todella lujaa heti ensimmäisestä osasta lähtien! Sarja on ollut uskomattoman vahva ja laadukas osasta toiseen, voin vain suositella! Jälleen sarja, joka on ehdottomasti luettava järjestyksessä, joten jos aiemmat osat on lukematta, palaa niihin ensin. Tästä eteenpäin tulee väkisinkin juonipaljastuksia, jos aiempia osia ei ole lukenut. Violet on surullinen ja tuskissaan äitinsä kuoleman johdosta. Siitä huolimatta on pystyttävä toimimaan, sillä viholliset, myrkät puskevat entistä hanakammin eteenpäin ja kuntoon saatu suoja ei kauaa pysy ylhäällä. Myrkät kokeilevat jatkuvasti miten pääsisivät murtautumaan suojan läpi, eikä Basgiathin sotavoimat riitä pelastamaan ihmisiä tuholta. Ainoa toivo on löytää helmiäiset, Andarnan suku, seitsemäs lohikäärm...

Lue lisää

Kirjasomen joulukalenteri 5.12.

Seuraava luukku löytyy 6.12. Kirjamiehen blogista. Hyppäsin innoissani mukaan tämän vuoden Kirjasomettajien joulukalenteriin! EN ole mikään jouluihminen (tai ehkä eniten kuvaa Grinch minun jouluintoani...), mutta opettelen koko ajan olemaan enemmän ja enemmän sopeutuva jouluun lapseni takia. Meidän perheessä joulu onkin ehdottomasti lasten juhla ja pidän tärkeänä, että voin tarjota joulumieltä ja ihania joulumuistoja lapselleni. Harjoittelen nyt siis joulumieltä kovasti ja aloitan sen tänä vuonna tällä postauksella! Tänä vuonna olen jo kuullut päivätyössäni ihan esihenkilöltä asti kuittailua joulumielestäni. Hän uhkasi ostaa minulle jonkun sellaisen ällön joulupaidan ja pakottaa käyttämään. Minä suhtauduin asiaan valittamalla työkavereille, että esihenkilö kiusaa! Sain kumminkin armahduksen, jos lupaan vähän edes yrittää nauttia joulusta, huh! Mun pomo on kyllä oikeasti ihan huippytyyppi, koska huumori auttaa jaksamaan raskaammatkin työpäivät. Lapseni on odottanut jo...

Lue lisää

Adonis Fabio - Vihreän siirtymän kultti

H. C. Hammerbergin tutkimuksia Icasos, 2024, näköiskirja, 206 s. Teos kiinnitti kustantajan uutuusluettelossa väkisin huomioni. Jo pelkästään kirjailijanimi kuulosti niin röyhkeältä vitsiltä, että sisällön on pakko olla yhtä hulvatonta. Kun vielä esittelytekstissä kerrotaan kirjan sisältävän riemullisen huonoa huumoria, olin myyty. Taidolla muokattu kirjailijakuva suorastaan pakotti lukemaan tämän. Vihreän siirtymän kultti on siis huumorin täyteinen dekkari. Tai ehkä tätä voisi kuvailla pikemminkin dekkarin parodiaksi. Meno on äärettömän lennokasta, erittäin epärealistista ja räävittömän huonolla huumorilla varustettua. Toisin sanoen teos rikkoo kaikkia hyvän maun rajoja ja jättää lukijalle sellaisen ymmyrkäisen ilmeen huulille, joiden välistä voi jopa kuulua vaimea öööö… Yhtä kaikki, H. C. Hammerbergin tutkimukset ovat kaikista edellä luetelluista syistä ehdottomasti lukemisen arvoisia. Jos Juha Vuorisen Juoppohullut ja DikDekit sai sinut hihittelemään hulluna, tää on just sua var...

Lue lisää

Lukutoukan luetut sivut

Hae tästä blogista