Siirry pääsisältöön

Juho Sihvonen - Siinä samassa

 


Kirjoituksia matkalta ja nuoruudesta

Nurkka, 2024, pehmeäkantinen, 51 s.

Sihvosen uusi runokirja on täynnä elämänmakuisia runoja. Mukaan mahtuu myös muutama Sihvosen kuva, samaa sarjaa kuin kannen kuva.

Näissä runoissa henkii aika, sen kuluminen ja eteenpäin kulkeminen. Monet ovat raikkaita tuulahduksia nuoruudesta, toisissa vastaavasti katsotaan kaihoten taaksepäin, menneeseen aikaan. Sukupolvien vaihtuminen ja yhdessä kulkeminen sävyttävät useampia runoja.

Osa runoista on hyvin lyhyitä, yhden virkkeen mittaisia. Toisaalta mukaan mahtuu myös useamman sivun runoja. Takakansi kuvaa teosta osuvasti: Juho Sihvosen runoissa kulkevat rinnakkain eletyt ja vielä elämättömät päivät sekä matka kaukaisiin maihin. Runot virtaavat vapaasti kahleitta ja kuitenkin kaikki on SIINÄ SAMASSA.

Lyhyistä runoista poimin yhden, minuun resonoineen esimerkin:

Nuoruusvuosien
ja kaiken sen
kapinan jäljiltä
merkitsevätkö
tatuointini
enää muuta
kuin etten
asu enää
kotona.

Tämä pysäytti minut pohtimaan pitkäksi aikaa. Mieleen palasi nuoruusvuodet, nimenomaan ne ankarat kapinoinnin ajat ja kuinka tatuoinnit olivat suorastaan pakkomielle. Kielletty kiehtoo, minä määrään, haluan tehdä niin kuin itse haluan. Mutta mitä siitä jäi? Symboloiko kuvat ihossani vielä jotain suurempaa? En minä niitä kadu ja varmaan otan vielä joskus lisääkin, mutta… 

Toinen suosikkirunoni teoksesta on ehkä teoksen pisin runo sivuilta 32-35. Siinä kaikuu taitelijan ääni, kirjoittamisen ja luomisen tuska. Yksinäisyys, jonka taiteellisuus vaatii. Silti samalla riittämättömyyden tunne, kun ei olekaan samanlainen nero kuin Rimbaud. Tämä pisti minut ajattelemaan, minkälaisia ihmisiä kirjailijat ja taiteilijat ovat. Kuinka erilainen on se kuva, jonka minä näen ja miten he maailmansa ja itsensä kokevat?

Siinä samassa on täynnä kauniita ja kaihoisia hetkiä, jotka tunnistan myös omasta elämästäni tai läheltäni. Olen monesti miettinyt, miettivätkö muut ihmiset maailmaa samanlaisina pysäytyshetkinä kuin minä itse. Oli varsin lohdullista saada selville, että muutkin katsovat ja kokevat maailmaa pienten hetkien kaiun kautta.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Lisään sen Heili-kirjastojen 2024 lukuhaasteeseen, kohtaan 20. Runoteos tai näytelmä, voi olla myös laulujen sanoituksia. Runoteos siis sopii hyvin tähän.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kimmo Keto - Aliisa ja Helmi & Kouluretki / Aliisa ja Helmi & uusi oppilas

  Books on Demand, 2024, kovakantinen, 110 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Keto on kirjoittanut tarinat omille lapsilleen ja lasten toiveesta painattanut omakustanteena kääntökirjaksi. Tarinoiden tähtinä ovat kirjailijan omat lapset. Mielestäni on todella suloista ja ihanaa, että isä on kertonut itse tarinoita lapsilleen. On ihan yhtä suloista, että lapset ovat halunneet isänsä tarinoista oman kirjan. Itsekin joskus kirjoittelin lapselleni omia tarinoita ja luin niitä hänelle. Tämä aiheutti kirjatoiveen sijaan sen, että lapseni halusi alkaa kirjoittaa itse omaa tarinaansa (jota muuten on jatkanut jo 4 vuotta!). Ehkä minun tarinani eivät olleet niin hyviä… Aliisa ja Helmi & Kouluretki kertoo nimensä mukaisesti kouluretkestä. 10-vuotiaat Siskokset nauttivat luonnosta, liikkumisesta ja luokkakavereiden kanssa touhuamisesta. Hämmennystä kuitenkin aiheuttaa luokkakaveri, joka on meikannut voimakkaasti retkelle, pukeutunut viimeisimpiin muotivaatteisiin ja inh...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Adonis Fabio - Vihreän siirtymän kultti

H. C. Hammerbergin tutkimuksia Icasos, 2024, näköiskirja, 206 s. Teos kiinnitti kustantajan uutuusluettelossa väkisin huomioni. Jo pelkästään kirjailijanimi kuulosti niin röyhkeältä vitsiltä, että sisällön on pakko olla yhtä hulvatonta. Kun vielä esittelytekstissä kerrotaan kirjan sisältävän riemullisen huonoa huumoria, olin myyty. Taidolla muokattu kirjailijakuva suorastaan pakotti lukemaan tämän. Vihreän siirtymän kultti on siis huumorin täyteinen dekkari. Tai ehkä tätä voisi kuvailla pikemminkin dekkarin parodiaksi. Meno on äärettömän lennokasta, erittäin epärealistista ja räävittömän huonolla huumorilla varustettua. Toisin sanoen teos rikkoo kaikkia hyvän maun rajoja ja jättää lukijalle sellaisen ymmyrkäisen ilmeen huulille, joiden välistä voi jopa kuulua vaimea öööö… Yhtä kaikki, H. C. Hammerbergin tutkimukset ovat kaikista edellä luetelluista syistä ehdottomasti lukemisen arvoisia. Jos Juha Vuorisen Juoppohullut ja DikDekit sai sinut hihittelemään hulluna, tää on just sua var...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pirjo Toivanen - Rooleja vai rakkautta?

  Stresa, 2022, pehmeäkantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Tapasin Toivasen Helsingin kirjamessuilla Stresan osastolla ja kun keskustelussa tuli esiin kirjablogini, hän tarjosi myynnissä olevaa kirjaansa arvosteltavaksi. Sain kirjan omistuskirjoituksella signeerattuna! Kirjailija itsessään oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten en ollut varma, mitä kirjalta odottaa. Kansikuvasta saatoin päätellä, että ainakin pääsen matkalle ulkomaille, mutta en osannut paikallistaa edes sitä, että mihinkä. Päädyin Italiaan, mutta myös Kuubaan. Koska osa ajasta ollaan Kuuban Havannassa, sijoitan kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2023, kohtaan 4. Merelliseen ympäristöön sijoittuva kirja . Jälleen kerran tämä ei ihan täysin ehkä vastaa haastekohtaa, koska merta ei juurikaan kirjassa mainita muutoin kuin laivareittinä, mutta tämä nyt kuitenkin riittää itselleni. Pääasiallisesti kirjassa ollaan Italiassa, Milanossa ja Stresassa. Päästään piipahdukselle kyllä myös Mia...
1 kommentti
Lue lisää

Hae tästä blogista