Artemis Kelosaari - Sininen, valkoinen ja sateenkaari

 

Nysalor, 2023, pehmeäkantinen, 92 s.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Kirjassa minua kiehtoi kaunis kansikuva (Rimma Joonatan Erkko) sekä nimi. Kirjan sijoitan Heili-kirjastojen 2023 lukuhaasteeseen, kohtaan 7. Kirjassa kerrotaan jotain positiivista Karjalasta.

Muistutan, että en ole vieläkään mikään taitava runojen lukija tai arvostelija. Tämä runokirja kuitenkin oli ehdottomasti paras, jonka olen tänä vuonna lukenut! Ja kuten olen ymmärtänyt, se ei välttämättä johdu siitä, että runot olisi parempia kuin muut lukemani, vaan siitä että runojen sisältö resonoi minun sieluni kanssa. Kaikkea minä en näistäkään runoista varmasti ymmärrä ja kirjailijan näkemys ehkä poikkeaa vahvastikin omastani, mutta näissä runoissa oli mielestäni sellainen tunnelataus ja syvyys, joka ei todellakaan jättänyt lukijaa kylmäksi. Lähes jokaisen runon kohdalla minulle tuli sellainen olo, kuin olisin jonkin itseäni suuremman äärellä!

Kirjan runot on jaettu viiteen lukuun. Ensimmäisessä luvussa on runoja, joissa heijastuu jollain tapaa luonnon voima ja mahti verrattuna ihmisen pienuuteen ja voimattomuuteen sen rinnalla. Luonnon voiman tunnistamisen rinnalla se tunne, että omasta pienuudestaan huolimatta pieni ihminen voi sen kanssa olla ja elää. Toisesta luvusta löytyy kirjan nimikkoruno, jossa käy selväksi, että kirjailija on löytänyt itselleen kumppanin. Tässä luvussa muutenkin kuvaillaan kumppanin ja rakkauden löytymistä, uskaltamista olla julkisesti yhdessä ja siitä innosta, että rinnalle on löytynyt joku tutkimaan maailman ihmeitä.

Kolmannessa luvussa kirjailija tutustuu omaan historiaansa ja esittelee sitä myös rakkaalleen. Tämä luku myös selvästi sijoittuu kuvauksineen vahvasti Pohjois-Karjalaan ja kirjailijan lapsuuden maisemiin. Neljännessä luvussa kirjailija tuntuu etsivän itseään ja omaa paikkaansa. Hän kamppailee niin sisäisiä kuin ulkoisiakin mörköjä vastaan. Viidennessä luvussa puolestaan kerrotaan suurella rakkaudella ja kunnioituksella luonnon voimasta, sen ihmeistä ja siitä, että myös se pieni ihminen pystyy kohtaamaan luonnon voimat ja nauttimaan niistä sekä elämästään.

Tämän kirjan runot olivat mielestäni todella vahvoja, lumoavia ja täynnä suuria tunteita. Pystyin kokemaan sen vahvan tunnelatauksen, joka näihin runoihin on kirjoitetttu. Vaikka en välttämättä päässyt käsiksi siihen, mitä kirjailija halusi sanoa runoillaan, löysin niistä silti vahvan vaikutuksen itseeni lukijana. Runot tekivät kauneudessaan, melankolisuudessaan ja synkkyydessään vahvan vaikutuksen. Niissä kaikui rakkaus kotimaata kohtaan, asuinpaikkoja kohtaan sekä ennen kaikkea jylhää luontoa kohtaan. Näissä runoissa on luettavissa kirjoittajan sielu, sydän ja inhimillisyys.

Artemis Kelosaari on 1989 syntynyt kirjailija, toimittaja ja lavarunoilija. Hän on tuotannossaan keskittynyt poikkeuksellisiin ihmisiin ja ilmiöihin. Tämä kirja on kirjailijan kolmas runoteos. Kelosaari vietti lapsuutensa Pohjois-Karjalassa ja Keski-Suomessa. Nykyään hän asuu Tampereella. Nämä kaikki kolme aluetta on myös vahvasti tunnistettavissa tämän kirjan runoista. kirjailija kuvaus itsestään on barokin ajan kuriositeettikeräilijä, joka kartoittaa maailman rajoja poikkeuksellisella tavalla. Tämä lausahdus kuvaa mielestäni erinomaisesti ainakin tätä runokirjaa.

 

Lähteet:

https://artemiskelosaari.com/kuka-ja-mika/