Nysalor, 2020, kovakantinen, 241 s.
Kirja on saatu
arvostelukappaleena kirjailijalta. Kirja oli jo toinen samalta kirjailijalta.
Tästä kiinnostuin samasta syystä, kuin ensimmäisestäkin. Kirjailija on
ammatiltaan sosionomi kuten minä itsekin ja kirjan aihe käsittelee tiiviisti
omaan työkenttääni liittyvää teemaa. Kirjan lisään Seinäjoen
kaupunginkirjaston 2023 lukuhaasteeseen, kohtaan 1. Vuoden vaihtuminen. Kirjassa
juhlitaan loppupuolella uutta vuotta ja uusi vuosi antaa siinä mahdollisuuden
myös uuteen parempaan elämään.
Kirjan tarina lähtee liikkeelle nimensä mukaisesti
leipäjonosta. Kirja seuraa useamman päähenkilön tarinoita, ja kuinka ne tavalla
tai toisella kietoutuvat yhteen. Kirja käsittelee oivaltavasti ja rehellisesti
monia yhteiskuntamme ongelmia. Köyhyyttä, päihteitä, seksuaalista suuntausta,
luokkaeroja, yhteiskunnallista asemaa, maahanmuuttoa, asunnottomuutta,
koulukiusaamista, lapsuutta ja nuoruutta sekä vanhemmuutta. Kirjassa jokaisella
päähenkilöllä on iso, elämää muuttava ongelma, jonka ratkaiseminen ei ole
millään tapaa helppoa. Kirja nostaa oivaltavasti ja herättelevästi esiin sen,
ettei vastaantulijan ulkokuoren alle voi nähdä, eikä ulkonäöstä voi päätellä
yhtään, millaisia vaikeuksia ihminen joutuu kestämään.
Kirjan henkilöt ovat kuvitteellisia, mutta heistä
jokaisen elämä voisi olla täyttä totta. Kirjassa kohdataan niin heikoimmassa
asemassa olevia ihmisiä kohtuuttomine ongelmineen, kuin ns. hyvässä asemassa
olevia, joilla kuitenkin ongelmat ovat koituneet kohtuuttomiksi nimenomaan
paremman asemansa vuoksi. Mielestäni kirjailija on ensinnäkin viisaasti tuonut
esiin sen, että kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää, eikä ongelmat
välttämättä tee kenestäkään pahaa. Samoin kirjailija on upeasti onnistunut
kietomaan yhteen hyvin erilaiset ihmiset tarinoineen. Pidin tästä kirjasta jopa
hieman enemmän, kuin päihdeongelmiin keskittyvästä Hiekkaenkelit-kirjasta.
Jos sosiaaliala yhtään kiinnostaa, tässä oli hyvä läpileikkaus
siihen, minkälaisten asiakkaiden kanssa sosiaaliohjaaja tai sosiaalityöntekijä
työskentelee. Leipäjonon kautta tuli hyvin esiteltyä myös yksi pieni osa
diakonin työtä, joka on toinen korkeakoulun ammattini. Tämä kirja toivon mukaan
valaisee monelle, miksi sosiaaliala on niin tärkeä ja miksi se oikeasti on
ammattialana korvaamaton. Tässä kirjassa ei vielä päästy oikeasti pureutumaan
siihen byrokratiaviidakkoon, joka usein on ongelmana, kun pohjalta yritetään
ponnistaa ylöspäin, mutta esimakua tästä sai kivasti. Jos siis ala kiinnostaa,
lue tämä kirja! Ja lue, vaikkei kiinnostaisikaan!
Kommentit
Lähetä kommentti