Toni Tuomanen - Leipäjonoromaani

 

Nysalor, 2020, kovakantinen, 241 s.

 Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Kirja oli jo toinen samalta kirjailijalta. Tästä kiinnostuin samasta syystä, kuin ensimmäisestäkin. Kirjailija on ammatiltaan sosionomi kuten minä itsekin ja kirjan aihe käsittelee tiiviisti omaan työkenttääni liittyvää teemaa. Kirjan lisään Seinäjoen kaupunginkirjaston 2023 lukuhaasteeseen, kohtaan 1. Vuoden vaihtuminen. Kirjassa juhlitaan loppupuolella uutta vuotta ja uusi vuosi antaa siinä mahdollisuuden myös uuteen parempaan elämään.

Kirjan tarina lähtee liikkeelle nimensä mukaisesti leipäjonosta. Kirja seuraa useamman päähenkilön tarinoita, ja kuinka ne tavalla tai toisella kietoutuvat yhteen. Kirja käsittelee oivaltavasti ja rehellisesti monia yhteiskuntamme ongelmia. Köyhyyttä, päihteitä, seksuaalista suuntausta, luokkaeroja, yhteiskunnallista asemaa, maahanmuuttoa, asunnottomuutta, koulukiusaamista, lapsuutta ja nuoruutta sekä vanhemmuutta. Kirjassa jokaisella päähenkilöllä on iso, elämää muuttava ongelma, jonka ratkaiseminen ei ole millään tapaa helppoa. Kirja nostaa oivaltavasti ja herättelevästi esiin sen, ettei vastaantulijan ulkokuoren alle voi nähdä, eikä ulkonäöstä voi päätellä yhtään, millaisia vaikeuksia ihminen joutuu kestämään.

Kirjan henkilöt ovat kuvitteellisia, mutta heistä jokaisen elämä voisi olla täyttä totta. Kirjassa kohdataan niin heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä kohtuuttomine ongelmineen, kuin ns. hyvässä asemassa olevia, joilla kuitenkin ongelmat ovat koituneet kohtuuttomiksi nimenomaan paremman asemansa vuoksi. Mielestäni kirjailija on ensinnäkin viisaasti tuonut esiin sen, että kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää, eikä ongelmat välttämättä tee kenestäkään pahaa. Samoin kirjailija on upeasti onnistunut kietomaan yhteen hyvin erilaiset ihmiset tarinoineen. Pidin tästä kirjasta jopa hieman enemmän, kuin päihdeongelmiin keskittyvästä Hiekkaenkelit-kirjasta.

Jos sosiaaliala yhtään kiinnostaa, tässä oli hyvä läpileikkaus siihen, minkälaisten asiakkaiden kanssa sosiaaliohjaaja tai sosiaalityöntekijä työskentelee. Leipäjonon kautta tuli hyvin esiteltyä myös yksi pieni osa diakonin työtä, joka on toinen korkeakoulun ammattini. Tämä kirja toivon mukaan valaisee monelle, miksi sosiaaliala on niin tärkeä ja miksi se oikeasti on ammattialana korvaamaton. Tässä kirjassa ei vielä päästy oikeasti pureutumaan siihen byrokratiaviidakkoon, joka usein on ongelmana, kun pohjalta yritetään ponnistaa ylöspäin, mutta esimakua tästä sai kivasti. Jos siis ala kiinnostaa, lue tämä kirja! Ja lue, vaikkei kiinnostaisikaan!