WSOY, 2011, pokkari, 612 s.
(The Help, 2009)
Suomentanut Laura Beck
Tjaa, empä yhtään muista mistä tämä kirja on hyllyyni
päätynyt. Joko olen saanut sen tai löytänyt kirjaston vaihtohyllystä. Kannattava
lukuelämys kirja kuitenkin oli. Jäi mielihalu nähdä, millainen elokuva tästä on
saatu aikaan. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, vaikka 611 sivua alkuun
tuntuikin pelottavalta. Annankin arvosanaksi täydet 5/5 ja tämä kirja
myös jää omaan hyllyyni. Pahoitteluni muuten surkeasta kuvasta.
Kirjan sijoitin Helmetin 2022 lukuhaasteeseen
kohtaan 9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön. Päähenkilöinä on
kaksi piikana toimivaa tummaihoista naista sekä yksi valkoihoinen rikkaan
perheen tytär. Kirja on vahva kannanotto rotusyrjintään ja tuo hyvin julki sen,
miten orjuuden päättyminen ei kuitenkaan päättänyt etnisten vähemmistöjen
kaltoinkohtelua puhtaasti ihonvärinsä takia. Kirja on sinältään erikoisuus,
että sen on kirjoittanut valkoihoinen nainen, mustien naisten äänellä. Kirjailija
kertoo kirjan lopussa pohtineensa, onko ylittänyt sopivaisuuden rajan, mutta
mielestäni hän on tuonut kuuluviin ääniä, joita ei koskaan ääneen päästetty, ainakaan
omana aikanaan.
Skeeter, rikkaan perheen tytär alkaa katsella kotikaupunkiaan
avoimin silmin ja huomaa, että rotusyrjintä on täyttä arkipäivää, jopa hänellä
itsellään. Skeeter juttelee Aibileenin, piian kanssa ja tajuaa, kuinka vähän
hän ymmärtää siitä, kuinka paljon piika on vuosikausia joutunut tekemään hänen
ja hänen perheensä puolesta. Skeeter haluaisi kirjailijaksi, mutta ei millään
keksi mistä kirjoittaisi. Hänen elämänsä on tylsää ja tavallista, eikä hän
koskaan ole käynyt edes Mississipin rajojen ulkopuolella. Aibileen kuitenkin
kertoo kuolleen poikansa kirjaideasta ja Skeeter innostuu lainaamaan ideaa.
Näin alkaa sovinnaisuussääntöjä rikkova ystävyyssuhteiden ketju, joka muuttaa
monien elämän.
Kirja on ajatuksia herättävä, viihdyttävä ja paikoin
hulvaton. Paikoin häpeän silmät päästäni sen vuoksi, mitä omat etnisyyteni
edustajat ovat historiassa tehneet. On käsittämätöntä ajatella, että kirja
kertoo vain 60 vuoden takaisesta ajasta. Eikä tarvitse mennä kuin 30 vuotta
taaksepäin, niin täällä meillä Suomessakin etniset vähemmistöt oli vielä harvoin
tavattu ”nähtävyys”. Onneksi maailma on sivistynyt ja muuttunut valtavasti
vuosien varrella, parempaan suuntaan. Arkipäiväähän tämän kirjan tapahtumat ovat
enemmän ja vähemmän joskus olleet, mikä on surullista.
Kathryn Stockett on syntynyt 1969. Tämä kirja oli
hänen debyyttinsä. hän on kotoisin Mississipin Jacksonista, minne kirjakin sijoittuu.
Sieltä hän muutti New Yorkiin, missä työskenteli lehden julkaisussa ja
markkinoinnissa 16 vuotta. Kirjan takakannessa Stockett kertoo vielä, että hän
jossain määrin peilasi kirjaansa niihin tarinoihin, joita hänen oma
kotiapulaisensa Demetrie aikoinaan kertoi hänelle tummaihoisena naisena elämisestä.
Pääpiirteissään kirjan tarina on kuitenkin keksittyä. Kirjassaan Stockett
mainitseekin, että säännöt mustien ja valkoisten välillä olivat arkipäivää,
eikä hän niitä osannut nuorena ihmetellä. Myöhemmin hän on kuitenkin pohtinut
aihetta paljon ja halusi kirjoittaa juuri siitä.
Lähteet:
https://en.wikipedia.org/wiki/Kathryn_Stockett
Kommentit
Lähetä kommentti