Gummerus, 2011, pehmeäkantinen, 424 s. Sain tämän kirjan jo aikaa sitten. Joskus Facebookin roskalavalla kysyin olisiko kellään antaa kirjoja. tämän näytekappalekirjan sain jo siis ainakin 4 vuotta sitten, mutta se on sittemmin jäänyt hyllyyni pölyttymään. Nimen perusteella luulin kirjan olevan jotain rakkaushömppää, eikä se oikein innostanut. Mutta kun luin Pekka Hiltusen Ison, tajusin tämän olevan myös hänen kirjansa. Nyt kun se vielä kivasti solahtaa Helmetin 2022 lukuhaasteeseen kohtaan 45. Palkittu esikoisteos päätin vihdoinkin tarttua kirjaan. Ymmärrän erittäin hyvin, minkä takia kirja on palkittu! Pidän todella paljon Hiltusen kirjoitustyylistä sekä hänen positiivisesta ja kauniista tavastaan huomioida naissukupuoli kirjallisuudessaan. Ja kirja ei siis todellakaan ole mitään rakkaushömppää. Kirja on psykologinen trilleri, joka imaisee lukijan mukaansa heti ensimmäiseltä sivulta. Samalla imulla se pitää lukijan otteessaan aivan loppuun asti. Minullakin parina iltana nu...