Tammi, 2022, kovakantinen, 76 s.
(Qui a tué mon père, 2018)
Suomentanut Lotta Toivanen
Lainasin kirjan täsmävalintana Lukki 2022
lukuhaasteeseen kohtaan 30. Keltaisen kirjaston kirja. Bongasin kirjan
kirjaston näyttelyhyllystä ja totesin sen olevan ohut ja nopea lukea, joten
käytän tilaisuuden hyväksi saadakseni haasteeseen kirjan. Keltaisen kirjaston
kirjat ovat yleensä makuuni hieman tylsiä, eikä tämäkään poikkeusta tehnyt. Lisään kirjan myös Kaikki maailman maat-haasteeseen Ranskaan. Arvosanaksi kirjalle annan 4,5/5.
Mutta vaikka kirja tuntuikin tylsältä, loppua kohti kirjan
pointti oli todella vahva ja kosketti. Financial times kuvaakin kirjaa
osuvasti: Tuo tunteet mukaan keskusteluun, jossa yleensä puhutaan vain
numeroista. Kirja on eräänlainen jäähyväiskirje etäiseksi jääneelle isälle,
toisaalta vahva yhteiskunnallinen kannanotto siihen, miten sosiaalipolitiikka
voi suorastaan tappaa ihmisiä. Kirja muistuttaa osuvasti, kuinka poliittinen
päätöksenteko todellakin vaikuttaa ihmisiin ja heidän elämäänsä, joten päätöksiä
on aina syytä harkita tarkkaan, jokaiselta näkökannalta.
Kirja on lyhyt, 76-sivuinen kannanotto siihen, millä
tavalla sosiaalipolitiikka oli syyllinen Louisin isän kuolemaan. Toisaalta myös
riipaiseva henkilökohtainen pohdinta siitä, kuinka yhteiskunta ja sen normit
pakottivat Louisin isästä etäisen ja miksi isä-poika-suhde ei voinut isän
menneisyyden takia muotoutua paremmaksi. Kirjassa kirjailija pohtii todella tarkkanäköisesti
kaikkea, mikä vaikutti hänen isäänsä. Terapeuttinen kirjoitus kirjailijalle
itselleen on varmasti antanut ymmärrystä ja kykyä antaa anteeksi, unohtaa.
vaikka kirja alkuun tuntuukin tylsältä, kannattaa se lukea loppuun asti, sillä
se on todella vahva kannanotto, joka muistuttaa meitä kaikkia siitä, miten se
pienikin numeroheitto pankkitilissä vaikuttaa elämään. Köyhyys ei ole valinta,
vaan taustalla on aina jotain. Joskus ne voivat olla isojakin, sukupolven
takaisiakin asioita. Toisinaan äkillinen tapahtuma elämässä voi muuttaa kaiken.
Hollande, Valls, El Khomri, Hirsch,
Sarkozy, Macron, Bertrand, Chirac. Sinun kärsimystarinallasi on monta nimeä.
Elämäntarinasi on tarina näistä ihmisistä, jotka yksi toisensa perään
musersivat sinut. Sinun kehosi tarina on tarina näistä nimistä, jotka yksi
kerrallaan tuhosivat sen. Sinun kehosi tarina on syytös, joka kohdistuu
poliittiseen historiankirjoitukseen.
Édouard Louis (s. 30.10.1992) on opiskellut
sosiologiaa Pariisissa École normale Supérieuressa ja hänen kirjoissaan onkin vahva
sosiologinen näkökulma. Kirjoissaan hän kirjoittaa vahvasti omista
kokemuksistaan ja tuo esiin työläisluokan asemaa yhteiskunnassa. Louis julkaisi
ensimmäisen kirjansa Ei enää Eddy 2014, vain 21-vuotiaana. Kirjasta tuli
arvostelumenestys, joka herätti kiivasta poliittista keskustelua. Louis on
julkaissut 5 kirjaa, joista 3 on suomennettu.
Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%89douard_Louis
Kommentit
Lähetä kommentti