Frances Hodgson Burnett - Kadonnut prinssi

 

WSOY, 1975, kovakantinen, 392 s.

Suomentanut Toini Swan

Kirjan ostin antikvaarista ja se täydensi kokoelmani. Nyt hyllystäni löytyy kaikki Burnettin suomennetut kirjat (joita on kumma kyllä vain 4). Kirjan sijoitin Porin lukuhaasteeseen 2022, kohtaan 27. Kirja, jota toivoisit luettavan vielä tulevinakin vuosina.

Kirja on taattua Burnettia. Ensimmäinen luku tuntui mielestäni hieman nahkealta, mutta siitä eteenpäin kirja vei mennessään, kuten Burnettin kirjat aina. Kirja on lapsille ja nuorille suunnattu seikkailutarina. Ennen vanhaan oli tapana kategorioida poikien kirjoja ja tyttöjen kirjoja ja tämä on muihin Burnettin kirjoihin verrattuna ehdottomasti poikien kirja siinä missä muut enemmän tyttöjen. Kirja kertoo uskollisuudesta, ystävyydestä ja ennen kaikkea seikkailemisesta. Toisaalta siinä on sotaa, huijareita ja paljon mielipahaa.

Kirja kertoo Markosta, jota isä on kasvattanut koko elämän ajan sotilaallisen tarkkaavaiseksi, älykkääksi ja lojaaliksi. He asuvat Lontoossa, mutta ovat kotoisin Samaviasta, kauniista ja uljaasta maasta, joka joutui sotaan ja maan hallitsijapari tapettiin. Prinssi kuitenkin pääsi karkuun. Sisällissota raivoaa Samaviassa yhä 500 vuotta myöhemmin, mutta on alkanut liikkua huhuja siitä, että kadonnut prinssi jäi eloon ja hänen jälkeläisensä odottaa yhä jossakin, valmiina hallitsemaan maataan. Markon isä lähettää Markon ja tämän ystävän Rotan viemään viestiä erinäisille ihmisille Samavian valtataistelun vuoksi ja pojat päätyvät mitä eriskummallisempiin seikkailuihin. Urhoollisina he matkustavat ympäri maailmaa vieden viestiä, tietäen että merkintuojina he auttavat sodan runtelemaa Samaviaa.

”Nyt muistan! virkkoi hän. ”Teidän äsken vastatessanne Samaviaa koskeviin kysymyksiin olin varma siitä että olin nähnyt teidät ennen. Se tapahtui muistojuhlan päivänä. Väentungoksessa oli aukko ja näin pojan katsovan minua. Poika olitte te.”

”Kyllä”, sanoi Marko. ”Olen seurannut teidän ylhäisyyttänne siitä pitäen, kun olette ollut ulkona. Mutta en ole päässyt koskaan kyllin lähelle voidakseni puhua. Pieni oli onnistumisen mahdollisuus tänäkin yönä: yksi tuhannesta mahdottomuudesta.”Te suoritatte tehtävänne enemmän miehen kuin pojan tavalla”, sanottiin miettivästi. ”Ei yksikään mies olisi voinut käyttäytyä taitavammin kuin te nyt, jolloin hienotunteisuutta ja mielenmalttia kysyttiin.”  

 Kirjassa on mielestäni älykäs, hieman erilainen juoni kuin monissa muissa nuorten kirjoissa. Toki sota on sotaa ja vallanhimo yhtä julmaa ja kamalaa, mutta perimmäinen idea kirjassa oli mielestäni hyvä. Poikien versio tuhkimotarinasta.  Pidän myös Burnettin tyylistä nostaa joka kirjassa sankareiksi hieman vieroksutut tai raajarikkoiset ihmiset. Burnett luo teksteillään uskoa siihen, että kuka vaan voi tehdä mitä vaan, kunhan uskoo ja tekee asioiden eteen kaikkensa. Kirja kertoo ystävyyden voimasta, uskollisuuden tärkeydestä ja korostaa älykkyyden merkitystä. Mielestäni kirjassa on mitä erinomaisin kasvatuksellinen näkemyskin. Ja vaikka ajat ovat epätoivoiset, uskoaan ja toivoaan ei kannata kadottaa. Kannattaa lukea ja toivon että Burnettin kirjat säilyvät vielä monta sukupolvea eteenpäinkin!