Books on Demand, 2020, e-kirja, 90 s.
Tämän kirjan hain täsmähakuna Helmetin 2022 lukuhaasteeseen, kohtaan 12. Runokirja, joka on julkaistu viimeisen viiden vuoden aikana. Minulla on missiona lukea omasta hyllystä mahdollisimman paljon kirjoja niin tähän kuin muihinkin lukuhaasteisiin. Perimmäisenä tavoitteena siis lukea kaikki kirjat omasta hyllystä, joita sinne olen haalinut.
Runokirjoja ei kuitenkaan omasta hyllystä löydy kuin pari ja nekin jo ”käytetty”, eli aiempien vuosien haasteisiin sijoitettu. Kuten siis huomaa, en ole mikään runouden ystävä. Tämän kirjan löysin oman kirjastoni e-tietokannasta, jossa on jonkin verran aineistoa kirjastokortilla luettavissa. Yllättävän pieni kirjakanta siellä kuitenkin on toistaiseksi tarjolla. Tämä oli runokirjoja hakiessani ensimmäisen viiden joukossa, ja valitsin tämän lähinnä kansikuvan perusteella. Kuva on mielestäni hieno, ja sopii hyvin kirjan nimeen ja sisältöön.
Kirja kertoo runon keinoin masennukseen sairastumisesta ja sen kanssa elämisestä. Mielestäni kirjailija on rohkeasti ja avoimesti avannut omat sydämen tuntonsa ja tuonut oman kokemuksensa tueksi muille masennuksen kanssa painiville. Runot eivät ole kirjoitettu loppusoinnuin, mikä tekee lukemisesta helppoa ja mukavaa. Uskon, että ihminen joka kärsii masennuksesta, saa tästä vertaistukea ja voimaa. Runoutta en itse oikein ymmärrä, joten en osaa tätä siltä kannalta osaa arvioida. Itsestäni kuitenkin tätä oli kivaa lukea, tarina oli helppo ymmärtää ja siitä huolimatta tämä oli mielestäni selvästi runomuodossa kirjoitettu.
Arvosanaksi tälle kirjalle annan 4/5. Uskon, että jos aihe olisi tullut lähelle itseäni, olisi kirja saanut täydet pisteet. Nyt pystyin vain lukemaan toisen tunteita, joihin en itse oikein osannut samaistua. Pystyin kuitenkin poimimaan seasta seikkoja, joihin tiedän monen masentuneen pystyvän samaistumaan. Kirjassa oli mielestäni kiva puoli myös se, että se oli lyhyt. Painettuna kirjana se sisältää 90 sivua. Runomuotoiseen tekstiin se on mielestäni sopiva sivumäärä. Liian pitkää runokirjaa ei jaksa lukea. Tämäkin kun kertoi kuitenkin yhden yhtenevän tarinan. Isoa plussaa kirjassa oli hienot mustavalkoiset kuvat. Ne sopivat kirjan tunnelmaan synkkyydellään, mutta kuvissa pilkistää myös valo ja toivo. Kuvat ovat kirjailijan itsensä ottamia. Kannen kuva on Jasmiina Vittaniemen luomus.
Lähteet:
https://www.bod.fi/kirjakauppa/naekymaetoen-satu-lantto-9789528036968
https://www.luoteis-lappi.fi/uutiset/tarina-oli-kerrottava-suoraan-6.159.46724.ba0d107188
Kommentit
Lähetä kommentti