Gummerus, 2013, kovakantinen, 281 s.
Tämä kirja tarttui matkaani saa ottaa -pinosta ollessani seurakunnalla työharjoittelussa. Kirja on jäänyt hyllyyn pölyttymään, koska minulla oli vahvoja ennakkoasenteita kirjaa kohtaan. Olin varma, että kirja on tyypillinen ”aivopesukirja” jossa ylistetään lestadiolaisuuden hyviä ja mahtavia puolia, sekä käännetään kaikki rypyt koristeelliseksi kuvioinniksi. Olin kuitenkin pahasti väärässä. En voi sanoa, että asia olisi päinvastoinkaan. Kirja ei myöskään ole missään nimessä lestadiolaisten mustamaalaamista tai uskonnon pilkkaamista.
Tämä kirja kertoo lestadiolaisuudesta erittäin realistisesti, ainakin sen näkemyksen mukaan, joka minulla on. Lestadiolaisilla on oma tapansa katsoa kristinuskoa, toteuttaa ja elää uskonoppiaan. Siinä on paljon hyviä ja kauniita asioita, mutta on myös niitä asioita, jotka eivät vain sovi kaikille ja samaan muottiin pakottautuminen nouseekin kirjassa isoksi ongelmaksi. Kirja ei missään nimessä yritä pilkata lestadiolaisuutta tai kertoa siitä ”kauhukertomuksena”, vaan yksinkertaisesti kertoo yhden tarinan, jolla meinaa olla melko ruma loppu. Onneksi kuitenkin kaikki päättyy onnellisesti, vaikka se vaatiikiin valtavan ponnistelun.
Kirja kertoo nuoren lestadiolaisparin tarinan. Vilja ja Aleksi ovat olleet naimisissa 9 vuotta ja heillä on jo neljä lasta. Arki on täynnä seuroissa käymistä, saarnoja ja ruuhkavuosia. Aleksi tekee pitkiä päiviä töissä tuodakseen rahan perheelle, Vilja hoitaa kotona lapsia. Päivät ovat pitkiä ja raskaita molemmille ja välillä yöunet pienten kanssa jäävät vähäisiksi. Kun Vilja huomaa jälleen olevansa raskaana, tippuu hänen mielenterveydeltään pohja. Edellistenkään kanssa meinaa jaksaa ja uusi tulossa. Pariskunta rakastaa toisiaan valtavasti ja kaikkia lapsiaan, mutta riittääkö se? Voivatko he jatkaa elämistä hyvän uskovaisen tavoin vai onko joistakin säännöistä alettava joustaa? Yhteisö ei katso kovin hyvällä heidän ratkaisujaan ja päätökset hengissä selviämisen ja sääntöjen noudattamisen välillä tulevat äärimmäisen todellisiksi.
Tarina kirjassa on riipaiseva, koskettava ja herättää paljon erilaisia ajatuksia. Oli lukija lestadiolaisuudesta mitä mieltä tahansa, kirja osoittaa koskettavasti, kuinka vaikeaa voi välillä olla, kun haluaa elää kuuliaisesti. Jos omat resurssit eivät riitä, voi yhteisön vaatimukset tuntua kohtuuttomilta ja liiallisilta. Jos kenellekään ei voi sanoa ääneen, mitä oikeasti ajattelee tai kokee, voi paine olla murskaava. Kirja voisi olla kirjoitettu mistä tahansa tiiviimmästä yhteisöstä, joka edellyttää elämistä yhteisön tavoilla. Äitiyden yksinäisyys voi olla murskaava, kenelle tahansa. Lapsiperheen arki voi käydä loputtomaksi ja toiset ihmiset jaksavat aina arvostella. Kyllä minäkin olen siitä selvinnyt, odotapa vain kun lapsia on seitsemän jne. Kaikkia ei kuitenkaan ole luotu suurperheen äideiksi ja koko elämäntilanne vaikuttaa käytössä oleviin voimavaroihin. Kuten kirjassa niin koskettavasti myös ilmaistaan, kaikki on helpompi kestää kun sen tietää joskus loppuvan. Päättyminen tuo valtavasti toivoa ja toivo auttaa jaksamaan raskaiden päivien yli. Kun toivoa ei ole, katoavat voimavaratkin.
Taivaslaulu on Pauliina rauhalan (s. 21.4.1977) esikoisromaani. Kirja on saanut Kiitos kirjasta -mitalin, Kaarlen palkinnon ja Blogistanian Finlandia-palkinnon sekä se on valittu Vuoden kristilliseksi kirjaksi. Kirjasta on tehty myös näytelmäsovitus Tampereen Työväen teatteriin ja Oulun kaupunginteatteriin. Oululainen Rauhala on filosofian maisteri ja äidinkielenopettaja. Rauhala kertoo tulevansa onnelliseksi sanoista, jotka tavoittavat katoavan. Taivaslaulu on Gummeruksen kaikkien aikojen myydyin esikoisromaani. Rauhalan toinen romaani Synninkantajat oli Finlandia-ehdokkaana 2018, ilmestymisvuonnaan.
Kirjan sijoitan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2021 kohtaan 9. Esikoisteos. Kirjalle annan arvosanaksi 4/5. Kirja oli koskettava ja upea lukukokemus. Toisaalta paikoin hieman liian taiteellinen katsontakantojen vaihto sekotti lukukokemusta, eikä aina ollut varmaa, mitä esimerkiksi nukkejen esittämät kappaleet tahtoivat sanoa. Ne olivat toisaalta hyviä, toisaalta hämmentäviä. Suosittelen kuitenkin lukukokemuksena. Tarina voi hieman ahdistaa ja hämmentää, mutta se on myös opettava ja ajatuksia ravisteleva.
Lähteet:
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512091287/taivaslaulu/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pauliina_Rauhala
Kommentit
Lähetä kommentti