My Life in an Iron Lung
wiht assistance from Norman D. Brown
FriesenPress, 2020, pehmeäkantinen, 156 s.
Lähikuukausina törmäsin juttuun miehestä, joka on
elänyt elämänsä rautakeuhkossa. Olen työharjoitteluni vuoksi ollut paljon
tekemisissä polion ja kaiken siihen liittyvän kanssa, joten juttu herätti
mielenkiintoni. Aiheeseen perehtymisen ja googlettelun jälkeen löysin tämän
kirjan, joka oli pakko ostaa omaksi äärettömän mielenkiintoisen henkilön takia.
Työhöni kirjoitin tämän miehen tarinasta artikkelin, joten kirjan lukeminen oli
suorastaan pakollinen lisä uskottavan artikkelin vuoksi.
Paul Alexander sairastui 1952 lokakuussa polioon,
jonka seurauksena hän halvaantui kaulasta alaspäin sekä menetti kykynsä
hengittää. Hänet otettiin hoitoon sairaalaan, missä samassa huoneessa Paulin
kanssa oli lukemattomia muitakin polioon sairastuneita lapsia. Paul avaa kirjassa
hieman kauhukokemuksiaan.
The nursing staff for my ward was
hopelessly over worked. The epidemic presented patient care demands that were
very difficult and of which they knew very little. The nurses constantly ran
back and forth between dying children and the few demanding adult patients sprinkled
among the kids. The atmosphere in the ward was permeated with ceaseless demands
for care and complaining. Everyone seemingly needed to go to the bathroom at
the same time. Likewise, every child needed to be suctioned, now. Half of them
were choking to death already. Most of them were in terrific pain and screaming
to anyone who could hear them for relief.
Paul kertoo kirjassa uskomattoman ja koskettavan
elämäntarinansa, jonka hän on itse kirjoittanut selällään maaten, peilin ja muovitikun
avulla. Tikkua hän käyttää suullaan ja pystyy kirjoittamaan kynällä tai näppäimistöllä.
Peilin avulla hän näkee lukea aikaansaannoksensa. Norman D. Brown on auttanut
editoimaan kirjan. Paulilta vei 8 vuotta kirjoittaa kirjansa. Paulin
kirjoitustyyli on optimistinen, huumorintajuinen, rento ja sitä oli todella mukavaa
lukea. Hän kertoo hyvin avoimesti monista varmasti kipeistä aiheista ja pystyy
pukemaan sanoiksi polion tuomat kauhut ja vaikeudet, mutta myös sen mielettömän
elämänilon ja sinnikyyden, joiden avulla hän on selviytynyt kaikki nämä vuodet.
Paul sai kuolemantuomion jo ennen kuin pääsi sairaalasta kotiin viettämään
viimeistä jouluaan, mutta niin hän vain nyt yli 70-vuotiaana kirjoittaa omaa
elämäntarinaansa.
Kirjaa ei ainakaan vielä toistaiseksi ole suomennettu,
joten luin kirjan englanniksi. Lukuun ottamatta joitakin lääketieteellisiä sanoja/lyhenteitä
kieli oli todella selkeää, kuvailevaa ja helposti ymmärrettävää. Lakimieheksi
itsensä lukenut Paul osaa yhä edelleen kuitenkin kirjoittaa ihmisläheisesti ja
sydäntä lämmittävästi.
Vaikka Paulin elämä on ollut rankka, vaikea ja
toisinaan jopa epäinhimillinen selviytymistarina, jäi kirjasta silti päällimmäiseksi
mieleen iloinen, positiivinen ja elämää rakastava ihminen, joka haluaa jakaa
kokemuksensa voimauttavana, ei kauhistuttavana esimerkkinä. Pienesti Paul kuitenkin
kirjan alussa ottaa kantaa rokotusvastaisuuteen ja sanookin haluavansa omalla tarinallaan
myös muistuttaa siitä, kuinka käy jos polio pääsisikin valloilleen uudelleen.
Kirjassa on mustavalkoisia valokuvia niin Paulista,
rautakeuhkosta kuin hänen läheisimmistä ystävistään. Kirja alkaa loppua kohti
hieman hyppiä ja olla sekava, mutta pääasiassa tarinaa on helppo seurata ja varmasti
tärkeimmät kokemukset tulee sanottua. Todella vahva lukusuositus tälle 5/5
kirjalle. Sijoitan kirjan vielä Helmetin 2021 lukuhaasteeseen kohtaan 26.
Elämänkerta henkilöstä, joka on elossa.
Kommentit
Lähetä kommentti