WSOY (Forma), 1990, pokkari, 302 s.
Suomentanut Niilo Idman/ Yrjö Kivimies/ Yrjö Jylhä/
Eero Ahmavaara
En tiedä yhtään sitä, miten tämä kirja on päätynyt
minun hyllyyni. Oletettavasti olen saanut sen tai ostanut kirpputorilta.
Klassikko tämä on kuitenkin kaikilla mittapuilla ja pakostikin se on täytynyt hyllyyn
säilöä. Ja nyt tämä myös oli aivan pakko lukea. Poen Korppi lienee tunnetuin runo
maailmassa. Tässä kirjassa on Korppi-runo sekä 15 Poen kauhunovellia. Korpin on
tässä kirjassa suomentanut Niilo Idman ja hänen käännöstään on kehuttu hyväksi
ja toiset parhaaksi. Siksi sijoitan tämän Helmetin 2021 lukuhaasteeseen
kohtaan 38. Kirja on käännetty hyvin.
Rehellisesti täytyy tunnustaa, että en pätkääkään osaa
arvostaa runoja. Enkä kyllä rehellisesti sanottuna myöskään Poen
kirjoitustyyliä. Ymmärrän kirjan arvostuksen ja sen, miksi joku toinen saisi
näistä novelleista paljonkin irti. Itse vaan en pitänyt yhtään. Tai no, oli
novelleissa paikoin ihan hyviäkin juttuja ja toiset novellit olivat parempia
kuin toiset. Poen kirjoitustyyli on kuvaileva, pilkun viilaamiseen asti hyvin
yksityiskohtaisesti kuvaileva. Tiedän, että moni lukija pitää juuri
tällaisesta. Omaan makuuni taas kuvailu teki tarinoista tylsiä ja
pitkäveteisiä. Pidin kirjassa Kultakuoriaisesta, Tohtori Tarrin ja professori
Fetherin menetelmästä sekä Amatillado-tynnyristä. Poen tarinoista huomaa, että
ne varmasti ovat vuosien saatossa toimineet lukuisien ja taas lukuisien
kauhutarinoiden inspiraation lähteenä. Näin vuosikymmeniä myöhemmin kuitenkin
tuntui, että luen taas samoja tarinoita.
Kirjassa Korppi on ainoa runo, mutta tuolla runolla
Poe tuli aikanaan kuuluisaksi. Runo on toiminut monen mukaelman ja parodian inspiraationa.
Joku paremmin runoja ymmärtävä varmasti löytää tästä enemmän syvyyttä, kuin
mihin itse pystyin. Novellit ovat yksityiskohtaisia kuvailuja pelottavista ja
rumista asioista, vastapainoa kaikelle kauneuden ihailulle. Poen runoa sekä
novelleja on kehuttu paljon ja joku muu osaa arvostaa selvästi niiden
hienoutta, mutta minä en… Annan kirjalle arvosanaksi vain 2/5. Tämä kuuluisaakin
kuuluisampi klassikon lynkkaaminen ei siis todennäköisesti johdu siitä, että
klassikossa olisi mitään vikaa, vaan siitä, että minä en yksinkertaisesti osaa
sen hienoutta arvostaa.
Edgar Allan Poe (19.1.1809–7.10.1849) oli
yhdysvaltalainen kirjailija ja runoilija. Poe on tituleerattu amerikkalaisen
romantiikan suureksi nimeksi ja tullut tunnetuksi kauhuteemoistaan. Poen
tuotanto on vaikuttanut symbolisteihin ja toiminut monen salapoliisi- ja
tieteiskirjailijan esikuvana. Poen tuotannossa teemoina on mysteeri, makaaberi,
kauhu, suru, kuolema, pahuus ja rikollisuus. Poe oli myös kirjallisuuskriitikko
ja -teoreetikko, ja Poe muistetaan esimerkiksi novellille laatimistaan
säännöistä. Poen tuotanto käsittää noin sata runoa ja seitsemänkymmentä
kertomusta. Poe käytti runoissaan paljon symbolismia. Poe on toiminut
inspiraation lähteenä monelle nykyään jo klassikoksikin muodostuneelle
kirjalle, kuten Doylen Sherlock Holmesille, Stevensonin Tohtori Jekyllille ja
Mr. Hydelle ja Wilden Dorian Grayn muotokuvalle. Poen ainoaksi romaaniksi jäi
Arthur Gordon Pymin selonteko, joka julkaistiin 1838.
Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Edgar_Allan_Poe
https://fi.wikipedia.org/wiki/Korppi_(runo)
Kommentit
Lähetä kommentti