Siirry pääsisältöön

Tommi Kinnunen - Ei kertonut katuvansa

 


WSOY, 2020, kovakantinen, 351 s.

 Voitin kirjan oman kirjastoni arpajaisista viime vuonna joulun alla. Melko tuoreena siis sain tämän kirjan, mutta nyt vasta ehdin lukea. Kirja sopi mukavasti Helmetin 2021 lukuhaasteenkohtaan 2. Kirjan on kirjoittanut opettaja. Kirja olisi sopinut moneen muuhunkin haastekohtaan, mutta koska yritän mahdollisimman monen haastekohdan kirjan löytää oman hyllyn lukemattomista kirjoista, oli tämä helpoin sijoittaa samaan kohtaan, kuin niin moni muukin Helmetin lukuhaasteen Facebook-ryhmässä.

Tarina alkaa norjalaiselta vankileiriltä 1945 kesän alussa. Norjalaiset toimittavat sotavangeiksi otetut suomalaiset naiset Suomen rajalle ja jättävät selviytymään siitä eteenpäin omin voimin. Rajavartiolaitokselle saavuttaessa naisjoukosta viisi naista päättää lähteä jatkamaan matkaa omin nokkineen. Kirja kertoo näiden viiden naisen matkasta halki poltetun Lapin erämaan. Naiset eivät kysele toisiltaan, miksi toiset lähtivät sodan aikana saksalaisten matkaa, eivätkä kaikki ymmärrä sitä itsekään. Se, mikä oli hyväksyttyä vielä eilen, on tänään muuttunut maanpetturuudeksi tai muutoin rangaistavaksi tai häpeälliseksi.

Hän tuijotti vesirajassa kasvavia koivuja ja kuunteli, miten Katri suri turhaa retkeä. Ailin voivotteluissa teltta alkoi kasvaa suuremmaksi ja lämpimämmäksi kuin se oli ikinä ollut. – Että meninkin sinua kuuntelemaan, se huusi Siirille.
 – Tällaiseen hulluuteen sait houkuteltua mukaan.
Irene painoi oikean kätensä kiven viileään pintaan ja kääntyi katsomaan. Siirin poskilla paloivat punaiset läikät. – Ei kai tätä kukaan osannut odottaa, se vastasi mutta yksikään ei tuntunut kuuntelevan.
Veera pohti heidän tekemänsä matkan pituutta ja Aili julisti palaamisen mahdottomuutta. – Kun ei näillä jaloilla enää takaisin kävellä. Se täytyy ymmärtää.
Irenen oli hankala hahmottaa, mitä heidän kuuluisi tehdä. Vaihtoehdot hän tiesi, mutta ei saanut mielessään niiden seurauksista kunnolla kiinni.

 

Kirja tarjoaa toisenlaisen katsontakannan toisen maailmansodan loppumaininkeihin ja seurauksiin. Kirja on hyvä läpileikkaus naisen asemaan sodassa ja avaa myös maisemaa sodan jälkeisestä Suomesta. Samalla kirja on kuitenkin mitä mainioin kunnianosoitus naisille, kuinka vahvoja naiset pystyvätkään olemaan tosi paikan tullen. Moraaliset valinnat ja valintojen seuraukset kulkevat matkassa mukana. Naiset kulkevat kynityt päät pystyssä karkotettuina, kohti kotiseutuja, jonne kukaan ei heitä halua. Vaikka kotimaasta on ehkä lähdetty heikkouden takia, on olosuhteiden myötä jokaisesta naisesta kasvanut äärettömän vahva. Kinnusen kaunistelematon kirjoitustyyli nostaa esiin valtavan tunnelatauksen, karun todellisuuden ja kuitenkin kauniin naisellisen vahvuuden. Kirjalle arvosanaksi voikin antaa vain 5/5.

 

Tommi Kinnunen on 15.6.1973 Kuusamossa syntynyt äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja sekä kirjailija. Kinnunen on julkaissut neljä romaania sekä kirjoittanut novelleja, näytelmä- ja kabareetekstejä, radio-oopperan sekä ollut mukana tekemässä äidinkielen Särmä-oppikirjasarjaa. Kinnunen on toiminut myös Ylen kolumnistina. Kinnunen on saanut kirjoillaan viisi kirjallisuuspalkintoa ja ollut lisäksi ehdokkaana Finlandia-palkinnon saajaksi useampana vuonna. Kinnusen kaikki kirjat ovat olleet arvostelu- ja myyntimenestyksiä ja kirjoja on käännetty jo yli 20 kielelle.

 

https://www.wsoy.fi/kirja/tommi-kinnunen/ei-kertonut-katuvansa/9789510450291

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tommi_Kinnunen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Adonis Fabio - Vihreän siirtymän kultti

H. C. Hammerbergin tutkimuksia Icasos, 2024, näköiskirja, 206 s. Teos kiinnitti kustantajan uutuusluettelossa väkisin huomioni. Jo pelkästään kirjailijanimi kuulosti niin röyhkeältä vitsiltä, että sisällön on pakko olla yhtä hulvatonta. Kun vielä esittelytekstissä kerrotaan kirjan sisältävän riemullisen huonoa huumoria, olin myyty. Taidolla muokattu kirjailijakuva suorastaan pakotti lukemaan tämän. Vihreän siirtymän kultti on siis huumorin täyteinen dekkari. Tai ehkä tätä voisi kuvailla pikemminkin dekkarin parodiaksi. Meno on äärettömän lennokasta, erittäin epärealistista ja räävittömän huonolla huumorilla varustettua. Toisin sanoen teos rikkoo kaikkia hyvän maun rajoja ja jättää lukijalle sellaisen ymmyrkäisen ilmeen huulille, joiden välistä voi jopa kuulua vaimea öööö… Yhtä kaikki, H. C. Hammerbergin tutkimukset ovat kaikista edellä luetelluista syistä ehdottomasti lukemisen arvoisia. Jos Juha Vuorisen Juoppohullut ja DikDekit sai sinut hihittelemään hulluna, tää on just sua var...

Kirjasomen joulukalenteri 5.12.

  Seuraava luukku löytyy 6.12. Kirjamiehen blogista. Hyppäsin innoissani mukaan tämän vuoden Kirjasomettajien joulukalenteriin! EN ole mikään jouluihminen (tai ehkä eniten kuvaa Grinch minun jouluintoani...), mutta opettelen koko ajan olemaan enemmän ja enemmän sopeutuva jouluun lapseni takia.  Meidän perheessä joulu onkin ehdottomasti lasten juhla ja pidän tärkeänä, että voin tarjota joulumieltä ja ihania joulumuistoja lapselleni. Harjoittelen nyt siis joulumieltä kovasti ja aloitan sen tänä vuonna tällä postauksella!  Tänä vuonna olen jo kuullut päivätyössäni ihan esihenkilöltä asti kuittailua joulumielestäni. Hän uhkasi ostaa minulle jonkun sellaisen ällön joulupaidan ja pakottaa käyttämään. Minä suhtauduin asiaan valittamalla työkavereille, että esihenkilö kiusaa! Sain kumminkin armahduksen, jos lupaan vähän edes yrittää nauttia joulusta, huh! Mun pomo on kyllä oikeasti ihan huippytyyppi, koska huumori auttaa jaksamaan raskaammatkin työpäivät. Lapseni on odottanut jo...

Pirjo Toivanen - Rooleja vai rakkautta?

  Stresa, 2022, pehmeäkantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Tapasin Toivasen Helsingin kirjamessuilla Stresan osastolla ja kun keskustelussa tuli esiin kirjablogini, hän tarjosi myynnissä olevaa kirjaansa arvosteltavaksi. Sain kirjan omistuskirjoituksella signeerattuna! Kirjailija itsessään oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten en ollut varma, mitä kirjalta odottaa. Kansikuvasta saatoin päätellä, että ainakin pääsen matkalle ulkomaille, mutta en osannut paikallistaa edes sitä, että mihinkä. Päädyin Italiaan, mutta myös Kuubaan. Koska osa ajasta ollaan Kuuban Havannassa, sijoitan kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2023, kohtaan 4. Merelliseen ympäristöön sijoittuva kirja . Jälleen kerran tämä ei ihan täysin ehkä vastaa haastekohtaa, koska merta ei juurikaan kirjassa mainita muutoin kuin laivareittinä, mutta tämä nyt kuitenkin riittää itselleni. Pääasiallisesti kirjassa ollaan Italiassa, Milanossa ja Stresassa. Päästään piipahdukselle kyllä myös Mia...

Hae tästä blogista