P. F. Thomése - Varjolapsi

 

Otava, 2004, kovakantinen, 111 s.

(Schaduwkind, 2003)

Suomentanut Titia Schuurman

Tähän kirjaan sain suosituksen työharjoittelun kautta. Luovasta kirjoittamisesta ja kirjallisuusterapiasta oli esitys, ja yksi mainituista kirjoista oli tämä. Lainasin tämän ja tälle pariksi toisen kirjan, puhtaasti sillä ajatuksella, että saisin koulutyöhön kirjallisuusterapiaan liittyen ideoita. Näistä kahdesta kuitenkin tuli kirjapari kivasti myös Helmetin 2021 lukuhaasteeseen kohtiin 47. ja 48. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta. Aihe on synkkä, oman lapsen kuolema. Ajattelin kuitenkin, että omaan työhöni näistä kahdesta voi saada sellaista ymmärrystä, jota en luojan kiitos ole joutunut omassa elämässäni hankkimaan.

P.F. Thomése on kirjoittanut kirjan pienen Isa-tyttärensä kuoleman jälkeen. Thomése koki joutuneensa kuolemanhiljaisiin huoneisiin, keskelle kokemattomia sanoja, jotka hänen täytyisi oppia kirjoittamaan. Kirja on kertomus tästä sanojen etsinnästä. ”Jos hän vielä jossakin on, niin kielessä.”

Naista, joka saattaa miehensä hautaan, sanotaan leskeksi,

miestä, joka jää suremaan vaimoaan, leskimieheksi.

Vanhempansa menettänyt lapsi on orpo.

Mutta miten nimitetään kuolleen lapsen isää ja äitiä?

 

Omasta näkemyksestäni sanojen etsintä todellakin näkyy kirjassa. Itselläni oli todella vaikeaa pysyä paikoin mukana, mistä puhutaan tai mitä kappaleilla haluttiin sanoa. Tekstin tyyli on kovin runollista, vaikka mihinkään runolliseen jaotteluun tekstiä ei ole aseteltu. Toisaalta se on monta lyhyttä kappaletta varsin irrallisia ajatuksia, jotka eivät välttämättä liity toisiinsa muutoin, kuin surun ja tuskan kulkiessa koko ajan mukana. Kirja on toisaalta liikuttava, toisaalta aivan liian taiteellinen ja vaikealukuinen. Ei sovi omaan makuuni ollenkaan, joten arvosanaksi annan vain 2/5. Uskon, että oman lapsen menetyksen kokenut saanee tästä enemmän irti ja voi löytää lohtuakin. Luojan kiitos tämä ei itselle kolahtanut.

 Näin sen kestää: ei ole läsnä. Se tapahtui ulkona, en tiennyt mitä tehdä, olin ikkunan takana enkä voinut tehdä mitään, en voinut ojentaa käsiäni, en saanut suutani auki, en päässyt sinne, en pystynyt liikuttamaan jalkojani. Olin erotettuna hänestä. (On ikään kuin ratkaisevan hetken tullen kokemusta lykättäisiin tuonnemmas. Ihminen pidättää henkeään ja hengittää ulos vasta kun se on ohi. Juuri kun se tapahtuu, ei hetkeen ole olemassa ketään.)

Pieter Frans Thomése on syntynyt 1958 Doetinchemissa Alankomaissa (Hollannissa). Koulutuksensa hän on saanut Amsterdamin yliopistossa ja voittanut Fintro Literature Prize – Audience Awardin. Hän on julkaissut ainakin viisi muutakin kirjaa ja käsikirjoittanut kaksi elokuvaa. Varjolapsi on käännetty 16 kielelle. Muut hänen kirjansa sisältävät huumoria, politiikkaa ja romanttista tragediaa. Kirja pääsee myös Kaikki maailman maat -kirjahaasteeseen.

 

Lähteet:

http://www.letterenfonds.nl/en/book/315/shadow-child

http://www.letterenfonds.nl/en/author/186/pf-thomese

https://www.imdb.com/name/nm2858120/?nmdp=1&ref_=nm_ql_4#filmography