Otava, 2004, kovakantinen, 111 s. (Schaduwkind, 2003) Suomentanut Titia Schuurman Tähän kirjaan sain suosituksen työharjoittelun kautta. Luovasta kirjoittamisesta ja kirjallisuusterapiasta oli esitys, ja yksi mainituista kirjoista oli tämä. Lainasin tämän ja tälle pariksi toisen kirjan, puhtaasti sillä ajatuksella, että saisin koulutyöhön kirjallisuusterapiaan liittyen ideoita. Näistä kahdesta kuitenkin tuli kirjapari kivasti myös Helmetin 2021 lukuhaasteeseen kohtiin 47. ja 48. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta. Aihe on synkkä, oman lapsen kuolema. Ajattelin kuitenkin, että omaan työhöni näistä kahdesta voi saada sellaista ymmärrystä, jota en luojan kiitos ole joutunut omassa elämässäni hankkimaan. P.F. Thomése on kirjoittanut kirjan pienen Isa-tyttärensä kuoleman jälkeen. Thomése koki joutuneensa kuolemanhiljaisiin huoneisiin, keskelle kokemattomia sanoja, jotka hänen täytyisi oppia kirjoittamaan. Kirja on kertomus tästä sanojen etsinnästä. ”Jos hän vielä j...