Gummerus, 2020, kovakantinen, 367 s.
(Postscript, 2019)
Suomentanut Heidi Tihveräinen ja Lauri Sallamo
Tätä kirjaa ei voinut jättää kirjaston uutuus-hyllyyn,
koska Ahern ja kaunis kansi. Vasta kotona huomasin, että tämä on jatko osa P.S.
Rakastan sinua -kirjalle, joten olihan se sitten pakko lukea ensin omasta
hyllystä. Molemmat kirjat onneksi kivasti sopivat Helmetin 2021
lukuhaasteeseen, johon tämän sijoitin kohtaan 4. Joku kertoo kirjassa omista
muistoistaan.
Pidin tästä kirjasta paljon enemmän, kuin
ensimmäisestä osasta, jota on hypetetty paljon. Tässä kirjassa minulle aukesi
paljon paremmin Hollyn ajatusmaailma ja käytöksen syyt ja seuraukset. Huomaan,
että kirjoittajana Ahern on kypsynyt valtavasti esikoiskirjansa P.S. Rakastan
sinua ja tämän Loppusanat välillä. Monesta muusta Ahernin kirjasta olen
suorastaan lumoutunut, mutta tuo esikoiskirja ei ollut minun makuuni. Tässä
kirjassa kuitenkin aukesi paljon paremmin tunne- ja ajatusmaailma, jota en
oikein saanut ensimmäisestä kirjasta irti.
Holly on päässyt elämässään vihdoin jaloilleen Gerryn
kuoleman jälkeen. Hänellä on hyvä parisuhde, vakituinen työ ja kaikki muutenkin
tasapainossa. Hän on luvannut siskolleen Ciaralle osallistua podcastiin, jossa
puhutaan siitä, kuinka puhua kuolemasta. Holly joutuu palaamaan kipeisiin
muistoihinsa ja jakamaan niitä kaikelle kansalle. Tästä kuitenkin lähtee liikkeelle
tapahtumaketju, josta starttaa P.S. Rakastan sinua -kerho ja Holly pääsee
auttamaan muita ihmisiä omien muistojensa ja Gerryn kirjeiden avulla.
Kirja on kaunis kasvutarina, selviytymistarina ja
ylipäätään moraalinen ja empaattinen kertomus ihmisten tuskasta ja siinä
auttamisesta. Kirjalle annan ehdottomasti lukusuosituksen, arvosanana 4/5.
Jos siis tykkäsit P.S. Rakastan sinua -kirjasta, tämä on aivan ehdottomasti pakko
lukea! Ja vaikka et tykännyt, tälle kannattaa antaa silti vielä tilaisuus!
Kommentit
Lähetä kommentti