Basam Books, 2024, kovakantinen, 422 s. Sinikka Koyama järjesti jonkin aikaa sitten instagram-tilillään arvonnan ja onnettaren myötävaikutuksella voitin tämän kirjan itselleni. Olin juuri sopivasti lainannut Koyaman ensimmäisen teoksen Joka kurjen laulua kuuntelee kirjastosta. Pidin valtavasti ensimmäisestä ja odotin tältä toiselta todella paljon. Joka kurjen laulua kuuntelee oli lukukokemuksena huikea. Teos herätti sellaisen tunteiden kirjon, ettei moni asia ole siihen elämässäni pystynyt. Ehkä juuri tämän vuoksi Joka ketun jälkiä seuraa tuntui aluksi kovin vaisulta. Päähenkilö Nene vaikutti ärsyttävältä ja hyppy Japanin historiaan alkoi synkällä ja julmalla historian kuvalla. Tämä aiheutti minussa pettymyksen, koska odotin samaa henkeä salpaavaa tunteiden kirjoa alusta asti. Mitä pidemmälle tarina eteni, sitä enemmän tarinaan alkoi tulla mukaan tunteita. Tunteita, jotka kasvavat, voimistuvat ja lopulta itkeä vollotin viimeiset luvut liki taukoamatta. Alun negatiivisuus ja p...