Kiersin Helsingin kirjamessuilla neljä päivää vaikuttajapassin turvin.
Olin todella ilahtunut, kun kielikeskustelussa muistettiin huomioida myös kuvat. Ohimennen kuulin useammasta keskustelusta, kuinka kuvitus on mm. lasten kirjoissa iso osa kieltä ja tukee oppia ja ymmärrystä kielestä. Vielä ilahtuneempi olin siitä, että sarjakuvat saivat paljon huomiota kielikeskusteluissa.
Torstaina Arabia-lavalla keskusteltiin sarjakuvamuotoon tehdystä Kalevalasta. Keskustelemassa oli Marko Raassina, Petri Hiltunen ja Vesa Vitikainen sekä heitä haastattelemassa Virpi Hämeen-Anttila.
Raassina kertoi pitävänsä perinteista ja mm. Koirien Kalevala oli iso vaikuttaja hänen sarjakuvalleen, samoin Hiltusen jo tekemä Kalevala-strippi. Raassina kertoi myös haluavansa tehdä mahdollisimman lähestyttävän Kalevalan, koska tuo kansalliseepos on melkoisen tuhti ja vaikeasti lähestyttävä. Hän kertoo käyttäneensä lähdetarinana Kalevalan lyhennettyä versiota. Kalevalassa häneen vetosi vahvat naishahmot ja Raassina pitääkin tarinaa melko feministisenä.
Hiltunen puolestaan kokee, että liian usein Kalevala on valjastettu väärin, nationalistien käyttöön. Hänen esikoisensa Ontot kukkulat ammensi materiaalia kansanperinteestä ja Hiltunen pohti, voisiko lisätä tarinoihinsa Kalevalaa. Hiltunen piti ensin yhdistelmää koomisena, mutta kun häntä pyydettiin tekemään huumori-strippiä, mukaan pääsi Väinämöinen. Aloittaessaan Hiltunen ei ollut varma mihin tarina johtaisi, mutta juttua on riittänyt.
Vitikainen halusi tehdä avaruusoopperaa. Sellaista eeppistä Star Wars -meininkiä ja päätti lisätä mukaan Kalevalaa. Tämä johtuu Kalevalan eeppisyydestä ja mahtiponttisesta tarinasta, joka tuntui sujahtavan täydellisesti yhteen Star Warsin eeppisyyden kanssa. Myös Vitikaisen seuraava työn alla oleva teos on scifi-tarina, jossa mukana suomalaista mytologiaa ja viitteitä Kalevalaan.
Sarjakuvien kääntämisestä
Perjantaina Töölö-lavalla pääsi ääneen sarjakuvien kääntäjät. Eliisa Pitkäsalo haastatteli Mirka Ulantoa, Antti Valkamaa ja Vesa Heinoa. Ulanto kääntää sarjakuvia ranskasta suomeksi, mm. Asterixia ja Lucky Lukea. Valkama kääntää pääasiassa mangaa japanista suomeksi. Vesa Heino puolestaan kääntää sarjakuvia englannista suomeksi, mm. Usagi Yojimbon käännökset on Heinon työn jälkeä.
Sarjakuvien kääntäminen on toisaalta helpompaa, koska tekstiä on vähemmän mutta toisaalta sarjakuva muotona tuo kääntämiseen aivan omanlaisiaan haasteita. Yksi näistä on lukittu kuva, jossa on valmiiksi piirretty tietyn kokoinen puhekupla. Kääntäjän on vain pärjättävä sen kanssa, että tilaa on liian vähän tai liikaa.
Valkama mainitsee esimerkkinä eritoten japanin kielen, joka on ulkoasultaan hyvin erilainen kieli. Hän nostaa sanan kilpikonna esiin, johon menee melkoisen iso tila suomeksi, mutta japaniksi siihen tarvitaan yksi ainoa merkki.
Ulanto nostaa hankaluutena esille myös erilaiset intertekstuaaliset viittaukset. Oma kielemme eroaa huomattavasti muista ja suorissa suomennoksissa vähintään persoonapronominit menevät väärin.
Hahmojen oman äänen löytäminen on myös omanlaisensa haaste käännettäessä. Tässä nousevat esiin myös erilaiset murteet ja lausumistyylit. Esimerkiksi luokkaerot saatetaan sarjakuvassa ilmaista käytetyllä kielellä, mutta lukijalle voi olla hankalaa lukea murretta tai sen kokonaan pois jättäminen vie hahmon persoonalta paljon pois. Hahmon oma ääni on hankala myös pitkien sarjojen vuoksi, joissa kirjoittaja voi vaihtua välissä ja silti olisi mukavinta säilyttää hahmon ääni samanlaisena.
Myös kulttuurierot haastavat kääntäjiä. Toisaalta joitakin asioita on pakko selittää auki lukijalle, jolle vaikkapa japanilaiset tavat ja uskomukset eivät ole itsestäänselvää. Toisaalta esimerkiksi ranskalaisia puhuttelutapoja täytyy hävittää, koska sellaisia ei suomen kielessä ole käytössä. Usein selityksen voi tehdä sivuviitteenä kuvan viereen, mutta tämäkin vaatii tiivistämistä.
Kommentit
Lähetä kommentti