Kuuntelin useita keskusteluita, ajatuksissani jatkuva huolipuhe lasten ja nuorten lukemisesta. Aihe on lähellä sydäntäni ja siksi mielelläni luen ja vinkkailen hyviä lasten ja nuorten kirjoja. Olin jo etukäteen ostanut kaksi nuorten kirjaa, joita en ole vielä lukenut. Katri Alatalon kirja Mitä tapahtui Sandra Sarkkiselle? sekä Sini Helmisen Anastettu avain ovat ilmestyneet lähiaikoina Hertta Kustannukselta. Kävin seuraamassa molempia esityksiä.
Alatalon kirja Sandra Sarkkisesta on saanut alkunsa pohdinnasta, mitä tapahtuu kun joku katoaa. Toinen Alataloa kiinnostava asia oli se, että ihmiset tuntevat toisistaan kovin erilaisia puolia. Näiden kahden pohdinnan yhdistelmänä syntyi katkeransuloinen katoamismysteeri. Alatalo kertoo häntä kiehtoneen erityisesti ajatus, ettei kukaan voi tietää toisesta kaikkea. Mysteerin hän on rakentanut Sandran läheisten näkökulmista, joista jokainen tietää ihan erilaisia asioita Sandrasta.
Alatalo kuvaa kirjansa rakennetta erikoiseksi, koska sen on rakennettu jokaisen kirjan hahmon näkökulmia hyödyntäen. Kirjoitusprojektiaan Alatalo kuvaa leikekirjamaiseksi, koska tarina koostuu pienistä palasista. Lopulta kirja taitaa paljastaa enemmän Sandran läheisistä, kuin kadonneesta hahmosta itsestään.
Alatalon kirja käsittelee monia arkoja teemoja. Mukaan mahtuu ihmissuhteita, rikollisuutta, alkoholismia ja suuria tunteita. Alatalo halusi ottaa tarinaan mukaan vaikeitakin teemoja, mutta kuitenkin saarnaamatta tai tyrkyttämättä opetuksia. Vakavia aiheita hän lähestyy heittäytymällä, kääntämällä vakavat aiheet hieman överiksi. Samalla hän kirjoittaa näistä kuitenkin arvostavasti ja näyttämällä, että olemassa on muitakin vaihtoehtoja.
fantasiaa, joka sopii alakouluikäisille. Helminen kertoo ammentaneensa inspiraatiota lapsuutensa suosikkikirjoista, mm. Narniasta ja Peter Panista. Hän halusi tuoda samaa lumoa omiin kirjoihinsa luettavaksi.
Helmisen kirja on sateenkaareva, kuten hänen tuotantonsa usein on. Kuitenkin nyt hän sai ensimmäistä kertaa vihakommentteja aiheesta, kun teos on suunnattu nuoremmille lukijoille. Helminen kuitenkin sanoo, että tyttöparit puuttuvat lasten ja nuorten kirjallisuudesta lähes kokonaan. Hänelle itselleen on tärkeää, että kirjoista voi löytää vertaistukea, jos tuntee olonsa ulkopuoliseksi.
Samasta syystä Salla Simukka kertoo kirjoittaneensa sateenkaarevia kirjoja. Vihdin kirjastossa vieraillessaan Simukka kertoi nuorena itse kaivanneensa sateenkaarevaa rakkautta kirjoihin, mutta siihen aikaan sellaista ei tehty oikeastaan ollenkaan. Vieläkin valikoima on kohtalaisen pieni. Helminenkin kertoo, että tyttöparit kirjoissa ovat yleensä joko aikuisia tai ainakin lähellä aikuisuutta.
Helminen käsittelee kirjassaan myös paljon ympäristöasioita ja ilmastonmuutosta. Hänen mielestään aihe piätisi olla enemmän esillä puheissa. Helmisen mielestä kaikkien ihmisten piätisi tehdä enemmän ympäristön hyväksi. Tärkeää tämä on jo ihan meitä ihmisiä itseämme ajatellen, koska luonto pärjää paremmin ilman meitä, mutta me emme pärjää ilman luontoa.
Helmiseltä kysytään myös, että mitä ihmisten pitäisi tehdä nuorten lukuinnon suhteen. Mielestäni vastaus on nerokas. Lukemalla esimerkkinä sekä arvostamalla lasten ja nuorten kirjoja. On tärkeää olla kiinnostunut siitä, mistä nuoretkin sekä ennen kaikkea nuorista. Tärkeää on myös käyttää rahaa lasten ja nuorten kirjallisuuteen, sillä se on ainoa asia, joka takaa, että jatkossakin saadaan laadukkaita kirjoja lasten ja nuorten käsiin.
Haluankin lisätä näiden kahden puheenvuoron jälkeen vielä yhden asian, jonka voimme tehdä lasten ja nuorten hyväksi. Tarjota heille kiinnostavia kirjoja. Tähän sopii hyvin myös keskustelu erikoispainoksista ja kauniista kirjoista. WSOY:n Paula Halkola kertoo, että vaikka erikoispainokset ovat kalliita, ne ovat erityisesti nuorten lukijoiden suosiossa. Myös klassikoita on saatu nostettua uudelleen myyntiin tekemällä niistä hienoja erikoispainoksia.
Somea tuomitaan puheissa paljon siitä, että se vie huomion pois kirjoista. Kuitenkin esimerkiksi Booktok on nykyään suosittu ilmiö ja sieltä nuoret etsivät ja löytävät jatkuvasti hyviä lukusuosituksia. Myös somessa tunnetut henkilöt ovat kirjoittaneet kirjoja, jotka puolestaan kiinnostavat nuoria lukijoita.
Tämänkin keskustelun voisin päättää kantaa ottavasti. Olisiko parempi katsoa peiliin ja miettiä, mitä itse voisi tehdä toisin, jotta nuori lukisi? Ei suinkaan tuomita kaikkea sitä, mikä nuorta kiinnostaa. Ei tarvitse löytää syyllistä, vaan etsiä niitä keinoja, mitä itse voi tehdä toisin. Positiivisuus ja uusien keinojen sekä asioiden etsiminen auttavat paljon enemmän.
Kommentit
Lähetä kommentti