Lector, 2026, kovakantinen, 395 s.
Kirja on saatu arvostelukappaleena kunstantajalta. Saamani kappale on 3. uudistettu painos on ilmeisesti sisällöllisesti sama mutta tekstiä on korjailtu ja paranneltu. Alun perin kirja on ilmestynyt 2023, Keckmanin esikoiskirjana.
Thora on nuorten kirja, joka on hienosti luotu ihmissusifantasia. Itseäni aluksi hieman häiritsi ajatus, kuinka kidnappauksesta pitäisi muodostua romantiikkaa, mutta Keckman on toteuttanut tarinan oikein toimivasti. Ja kun mietin itseäni nuorena lukemassa samaa tarinaa, ei alun kidnappaus olisi häirinnyt vähääkään. Päinvastoin, se olisi saattanut olla tarinassa ”just se juttu”.
Thora on muodonmuuttaja, joka elää tavallisen maallikon kanssa. Thora pystyy muuttumaan sudeksi ja tiukka sääntö muotoaan muuttaville on, ettei tavallisille ihmisille saa paljastaa mitään. Thoran vanhemmat kuolivat traagisesti hänen ollessaan pieni ja koko elämä on ollut selviytymistä. Thora on oppinut inhoamaan omaa susipuoltaan ja karttamaan muita muodonmuuttajia. Silti hänen sisäisen sutensa on välillä päästävä vapaaksi ja Thora joutuu livahtamaan salaa metsään juoksemaan sutena.
Eräänä iltana kaikki kuitenkin muuttuu, kun Thora kohtaa metsässä toisen suden. Eikä mitä tahansa sutta, vaan pohjoisen lauman alfan, joka ilmoittaa Thoran olevan hänen sielunkumppaninsa. Alfa ei ota Thoran vastustelua kuuleviin korviinsa, eikä Thoralle jää muuta vaihtoehtoa, kuin alistua alfan tahtoon suojellakseen omaa rakasta maallikkomiestään.
Susilla on kuitenkin hyvin omanlaiset sääntönsä, vapautensa ja elämänsä. Kaikki tämä vaikuttaa Thorasta toisaalta vastenmieliseltä ja oudolta, mutta toisaalta myös kiehtovalta ja kotoisalta. Myös röyhkeä ja ylimielinen alfa näyttää itsestään uudenlaisia puolia, jotka lopulta tuntuvat myös kiehtovilta. Mutta eihän Thora voi vain hylätä vanhaa elämäänsä ja hypätä uuteen tuntemattomaan? Vai voiko?
Mitä pidemmälle Thoran tarina etenee, sitä enemmän pidän siitä. Thoran sisäinen kamppailu petopuoltaan vastaan, hahmojen moraaliset ongelmat sekä laumakäyttäytyminen tekevät tarinasta kiehtovan ja ajatuksia herättävän. Väitän myös, että jokainen aikuinen ainakin on joutunut toteamaan, että rakkaudessa ei aina voi toimia tai ajatella järjellä, vaan sydäntään on lopulta seurattava.
Moraalinen minäni kyllä haluaisi tuomita tarinassa montakin tilannetta ja päätöstä, mutta järkevä minäni käskee moraalia olemaan hiljaa, sillä nautin tarinasta ja yliluonnollista lukuun ottamatta ihmissuhdedraama tarinassa on varsin realistista, myös moraalittomissakin hetkissään.
Pidin tarinasta kokonaisuutena, eritoten hahmojen kasvamisesta sekä muodonmuuttajien maailmasta ja säännöistä. Pystyin kuvittelemaan itseni juoksemaan vapaana sutena metsään, joka ajatuksena tuntuu lukiessa hyvältä. Pystyin pakenemaan jännittävään seikkailuun, jossa reaalimaailman ongelmia ei tarvitse ihan koko aikaa miettiä. Tarina toimii loistavasti ja varmasti eritoten nuorille lukijoille.
Kirjan sijoitan Helmetin 2026 lukuhaasteeseen, kohtaan 12. Kirjan nimestä ei voi päätellä, millä kielellä kirja on kirjoitettu.
Kommentit
Lähetä kommentti