Tiitu Ranta - Sudenkaato

Calidris, 2025, pehmeäkantinen, 469 s.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Ihailin kirjan upeaa kantta jo somessa ja kun kirjailija tarjosi teostaan arvosteltavaksi, en tietenkään voinut kieltäytyä! Ja hei, historiallinen fantasia, pakkohan se on lukea!

Kirjan tarinaa kertoo runonlaulaja Kelo, joka on selvästi nähnyt ja kokenut tarinan hyvin läheltä, mutta hänen henkilöllisyytensä kuitenkin jää hieman arvailujen varaan. Tarina kulkee kappale kerrallaan eri hahmojen näkökulmasta, välillä palaten runonlaulajan mietintöihin. 

Sudenkaato sijoittuu suomalaiseen rautakauteen, mutta on kuitenkin täysin fiktiivinen kertomus. Suomalainen mytologia kulkee vahvasti tarinassa mukana, perimmäisenä ajatuksena on uskomus, että eläimen tapettuaan saa tämän voimat ja sielun osaksi itseään.

Lyökkimäen, Väinän ja Oksipuron kylät sijoittuvat historialliseen maailmanaikaan, jossa taikauskomukset ja luonto ohjaavat ihmisten toimintaa. Jossa iltanuotio, kylän yhdessä tekeminen ja lähikylien kanssa tehtävä yhteistyö ovat elinehto ja kantava voima. Luonto ja metsä ovat sekä vaara että pyhä ja tarpeellinen tila. 

Lyökkimäen kylään saapuu muukalainen, joka vaikuttaa ensin kaikkien mielestä upealta tyypiltä, mutta Vella näkee muukalaisen eri silmin. Vella päätyy pelastamaan muukalaisen, joka kiitoksena kaappaa Vellan matkaansa. Vella ei ymmärrä miksi hänet on kaapattu ja miksi muukalaiset ovat niin kiinnostuneita hänen rumista arvistaan?

Rannan kirja etenee rauhallisesti ja tunnelmaa luoden. Yleensä pidän vauhdikkaista kirjoista, mutta nautin todella paljon Sudenkaadon verkkaisesta tahdista, joka tarjosi mahdollisuuden nautiskella muinaisesta tunnelmasta. Vauhdin puutteesta huolmatta tarina ei kertaakaan eksy sivupoluille, vaan pysyy koko ajan itse tarinassa. 

Lukiessani tätä opinkin itsestäni uutta. Minua ei häiritse rauhallinen tahti, vaikka ennen luulin niin. Minua häiristsee sivupoluille ja turhanpäiväisiin kuvailuihin uppoutuminen (ei, vieläkään en siis halua lukea Tolkienia!). Sudenkaato oli alusta loppuun asti kiinnostava ja lumoava, vaikka tarinan tahti on rauhallinen.

Kirjan hahmot ovat kiehtovia ja erilaisia. Hieman sekava lopetus ensin häiritsi, mutta uudestaan lukiessani se avautui paremmin. Lopetus jää avoimeksi ja antaa lukijalle mahdollisuuden tulkita tarinaa myös oman mielensä mukaan. 

Kirjan sijoitan Helmetin 2026 lukuhaasteeseen, kohtaan 11. Kirjassa on 400-500 sivua.