Anne Muhonen - Salama-Anteri

Hertta, 2026, kovakantinen, 159 s.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Muhonen on sekä kirjoittanut että kuvittanut teoksen, joka on lapsille suunnattua kauhua. Suositusikäraja on 9+. Säeromaania kuljettaa paikoin eteenpäin myös sarjakuvan pätkät.

Muhosen luoma maailma on dystooppinen rannikkokylä, jonka turvallisuutta uhkaa valtavaksi yltyvä myrsky. Meren aallot uhkaa pyyhkäistä koko kylän mukaansa ja edellisen vastaavan hirmumyskyn taltuttamiseen tarvittiin Salama-Anteri.

Eeli auttaa kotona äitiään myrskyvalmisteluissa, kuten ikkunoiden kiinni ruuvaamisessa. Äiti kuitenkin päättää lähettää Eelin tarkistamaan, miten vanha lasi-Kupanen pärjää ja tarvitseeko tämä apua ikkunoidensa kanssa. Matkaan lähtee myös Eelin veli Rale tyttöystävänsä Oonan kanssa. Lasi-Kupanen kutsui huhujen mukaan edellisen hirmumyrskyn taltuttajaksi Salama-Anterin. 

Vaan miten Salama-Anteri kutsutaan paikalle? Ja jos se on energiasta koostuva olento, eikö se muka vain pahentaisi tilannetta? Entä mitä tapahtui Eelin kadonneelle isälle? Tai miksi Virve käy Kupasen luona vierailulla kerran vuodessa? Ja kenestä tulee uusi Ounastaja? Mistä ihmeestä niemen kärkeen edes pääsee kutsumaan Salama-Anteria?

Salama-Anteri on kiehtova dystopia, joka ei kuvituksesta huolimatta päästä lukijaansa helpolla. Paikoin huomasin joutuvani lukemaan sivun pariin otteeseen, ennen kuin rekisteröin kaiken kerrotun. Säeromaani ei aina tarkoita, että tarina olisi kerrottu helposti ja nopeasti. Samoin suhteellisen tavallinen ympäristö hämää lukijaa, kun hypätäänkin dystooppisen kohtauksen syvään päätyyn suoraan.

Salama-Anteri on kiinnostava tarina, joka imaisee lukijan mukaansa täysin. Muhosen kirjoitus- ja kuvitustyyli on samaan aikaan sekä helppoa ja selkeää, mutta ehdottomasti myös keskittymistä ja lukutaitoa vaativaa. Yhtä kaikki lopputulos on lukilleen todella palkitseva.

Vaikka tarina on kauhua, on tarina kuitenkin sen verran pehmeä, että lapsikin uskaltaa tarinan lukea. Vaarat ja uhkat ovat sen verran lähellä että lukijaa jännittää, mutta kuitenkin niin kaukana todellisuudesta, etteivät ne tule iholle asti. Luin kirjan tällä kertaa yksin, mutta uskallan ehdottomasti antaa seuraavaksi 10-vuotiaani luettavaksi. 

Kirjan lisään Helmetin 2026 lukuhaasteeseen, kohtaan 15. Kirjan kannessa tai nimessä on lintu. Kansikuvasta lintuja löytyy kaksin kappalein kumminkin.