Nurkka, 2026, pehmeäkantinen, 50 s.
Arvostelukappaleena saatu pieni sarjakuva. Takakansiteksti kertoo sarjakuvan kertovan epätoivosta ja toivosta, mutta ehkä rahtusen enemmän toivosta. Teos koostuu neljästä muutaman sivun mittaisesta sarjakuvasta, jotka lopussa kietoutuvat yhteen.
Pidän kovasti Sihvosen piirrustustyylistä. Kuvitus koostuu yksittäisistä kuvista, jotka ovat samaan aikaan yksityiskohtaisia mutta myös suurpiirteisesti piirrettyjä. Koen, että Sihvosen kuvitusta on helppo lukea, ehkä juuri pikkutarkkojen yksityiskohtien puutteen vuoksi.
Jokainen kuva kertoo kaiken oleellisen, ei ylimääräistä krumeluuria. Samaan aikaan Sihvosen tyyli on kuitenkin hyvin taiteellista ja tässäkin hän käyttää paljon taiteellisia, ei niin tyypillisiä sarjakuvan keinoja. Sihvosen piirrustustyyli on persoonallista ja omaa silmää miellyttävää.
Pidän myös tavasta, jolla Sihvonen kertoo tarinaa sarjakuvassa. Hän kertoo kaiken oleellisen, mutta jättää silti mukavasti aukkoja lukijan täydennettäväksi. Lukijan mielikuvituksella on varaa muokata tarinaa joka kerta hieman eri tavalla. Silti perusidea taustalla säilyy samana ja oikeana.
Sarjiksen tarinat ovat ensin epäonnistumisia tai tappion hetkiä, jotka kuitenkin muuttuvat onnistumisiksi ja menestykseksi lopussa. Saatan kuvitella tarinoihin henkilöiden tuskan, ahdistuksen ja jopa häpeän, samalla kun aistin toivon, haaveilun ja loputtoman yrittämisen. Jonkun asian loppu ei ole kaiken loppu, vaan loppu onkin jonkin aivan uuden alku. Epäonnistuminen nyt voi olla tulevaisuuden menestys.
Vaikka kolmen ensimmäisen tarinan tilanteet syntyvät epätoivosta, johtavat ne kaikki kuitenkin neljänteen, toivon tarinaan. Tilanne ei lopussa ehkä ole se, mitä kukin hahmo alussa halusi tai tavoitteli, mutta kuitenkin kaikki sujui hyvin ja tulevaisuus on toivoa täynnä.
Kirjan lisään Heili-kirjastojen 2026 lukuhaasteeseen, kohtaan 24. Lue sarjakuva.
Kommentit
Lähetä kommentti