Yeon Somin - Pieni korealainen keramiikkapaja

Otava, 2025, kovakantinen, 250 s.
(Kongbang ŭi kyejŏl, 2023)
Suomentanut Taru Salminen

kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Ihastuin kirjan kansikuvaan ja ajatukseen pienestä keramiikkapajasta. Myös sukellus korealaiseen kulttuuriin kiehtoi. Takakansitekstistä poimin myös sanat sydäntä lämmittävä ja mieltä elvyttävä, joten pakkohan tämä oli saada luettavaksi!

30-vuotias Jeongmin romahtaa työpaikallaan tv-käsikirjoittajana, irtisanoutuu ja eristäytyy asuntoonsa. Eräänä päivänä hän kuitenkin lähtee kävelylle ja kuvittelee astuvansa kahvilaan, mutta onkin päätynyt keramiikkapajaan. Kahvia Jeongmin kuitenkin saa, samoin kuin lämpimän ja turvallisen vastaanoton. 

Jeongmin innostuu keramiikkatöistä, saven tuoksusta ja omistajan ystävällisyydestä. Ennen kuin Jeongmin huomaakaan, hänellä on uusi säännöllinen harrastus, joka tarjoaa mielenrauhaa ja lohtua vaikeaan elämäntilanteeseen. Pajalla Jeongmin tutustuu uusiin ihmisiin, saa vahingossa uuden kissan ja alkaa havitella parempaa elämää uudella innolla.

Olen lapsena tehnyt paljon savitöitä itsekin, joten oli kiehtovaa lukea ammattimaisesta tekemisestä. Somekanavan ylläpito, uupumus, burnout ja haaveilu romaanin kirjoittamisesta ovat myös tuttua aihepiiriä, joten omalla tavallaan teos oli täynnä kaikkea tuttua ja samaistuttavaa, vaikka samalla elämä ja kulttuuri ovat hyvin kaukana omasta maailmastani.

Pieni korealainen keramiikkapaja on lämminhenkinen, kuten luvattiin. Se tarjoaa myös paljon mielen elvytystä, sillä tässä kirjassa ei ole kiire mihinkään. Herkulliset ruokakuvailut ja kauniiden esineiden kuvailu saavat lukijan hyvälle mielelle. 

Kuvailisin kirjaa mangoista tutulla termillä ”Slice of life”, palasia elämästä. Kirja koostuu novellin kaltaisista luvuista, hetkistä päähenkilön elämässä. Kokonaisuutena kuitenkin näistä tulee yksi yhtenäinen tarina. Lukuja ei ole tarkoitettu yksittäin luettavaksi, mutta yhtä hyvin niitä voisi nauttia hetki eli luku kerrallaan.

Lukiessa minut täytti miellyttävä rauha ja lämpö. Kokonaiseksi kirjaksi tämä kuitenkin paikoin alkoi käydä pitkäveteiseksikin. Teos sopii erityisen hyvin ihmiselle, joka kaipaa rauhallista ja kiireetöntä lukemista, nautiskelua sanojen ja hetkien äärellä. 

Loppupuolella kirjaa alkoi näyttäytyä autofiktion mahdollisuus. Googleteltuani löysin kirjailijan haastatteluvideon, jossa hän kertookin, että näin tosiaan on. Kirjailija on ujuttanut oman elämäntilanteensa hyvien tarinoiden joukkoon. Elämäkerta tämä siis ei ole, mutta palasia kirjailijan elämästä on tarinassa mukana.

Kirjan sijoitan Helmetin 2026 lukuhaasteeseen, kohtaan 17. Kirjan nimessä on jokin kansallisuus.

Lisään kirjan myös Kaikki maailman maat -haasteeseen kohtaan Korean tasavalta.