Nysalor, 2025, kovakantinen, 530s.
Teos on saatu arvostelukappaleena. Tartuin tähän Kirjamaan toimittajana. Olen aiemmin lukenut Kelosaaren kirjoittamia runoja, joten halusin tietää millaista on hänen romaanitekstinsä.
Vaihtoehtohistoria on ollut viime aikoina suosittu genre, mutta vasta Kolme hurjaa miestä kirkasti minulle tyylilajin hienouden. Kelosaari on rakentanut kiehtovasti vaiihtoehtoisen historian 1600-luvun 30-vuotiseen sotaan Euroopassa.
Kelosaari kirjoittaa tarinaa ajatuksella ”kaikki teoriat ovat totta”. Tämä tarkoittaa keskiajalla noituuden ja alkemian olevan totta, mutta lisäksi ns. hovijuorut miesten välisestä rakkaudesta sekä hallitsijasta joka haluaisi alkemian avulla muuttua mieheksi, ovat totta.
Jos ei tartu tapahtumien yksityiskohtiin, kuka teki mitäkin ja milloin, on Kolme hurjaa miestä hyvä kuvaus ajan sotahistoriasta. Millaista oli sota, sotapolitiikka ja hallitseminen 1600-luvulla, millainen kulttuuri ja maailmankuva silloin vallitsi. Eritoten sodan jumalointi ja sankaruuden metsästys olivat ajankuvaa.
Naisena luin tarinaa hieman ristiriitaisin tuntein. Naisviha, tai pikemminkin naisen olematon arvo oli melkoisen raskasta luettavaa. Samaan aikaan kuitenkin nostan hattua siitä, että tässäkään historiaa ei ole yritetty pestä kauniimmaksi, vaan pikemminkin korostettu ajankuvaa, sillä naisen asema oli kirjan mukaista tuohon aikaan. Arvostan myös sitä, että Kelosaari nostaa esiin tuolta ajalta ne rohkeat, jotka eivät alistuneet ja yrittivät pitää pintansa karskissa ja miehisessä maailmassa.
Lukukokemuksena Kolme hurjaa miestä oli todella tuhti. Pitkät kuvaukset sodasta, juonitteluista ja taktiikkaakeskusteluista saavat lukijan pyörryksiin, kun koko ajan pohtii samalla mikä tästä on aitoa historiaa ja mikä Kelosaaren kirjoittamaa vaihtoehtoista tarinaa. Koska itse en ole mikään sotahistorian fani, oli itselleni parasta antia juurikin tuo vaihtoehtoinen historiankuvaus.
Suosikkihahmoni tarinasta ovat Valpuri-noita sekä ikuisesti uskollinen Torsten. Nämä kaksi hahmoa ovatkin kauimpana oikeasta historiasta. Sen sijaan narsistinen Åke Tott on melko aito kuvaus mainetta ja kunniaa tavoittelevasta mahtiponttisesta miehestä sekä Johan Banér, joka oli tyypillinen sotapäällikkö tuona aikana.
Kiehtovaa on myös Kelosaaren kirjoittama vaihtoehtoinen tarina Åken, Torstenin ja Johanin tekemästä kolmen miehen välisestä ikuisesta ystävyydestä. Noituuden avulla saavutettu ja alkemialla sinetöity sielujen liitos on samaan aikaan groteski ja ihailtava. Se, että mies on valmis tekemään kaikkensa ystäviensä eteen saa aivan uuden merkityksen.
Kelosaari kertoo blogissaan kirjan olleen 10 vuoden työn tulos. Hän tutki ja kirjoitti tarinaa vuosien ajan. Tämä myös näkyy ja kuuluu tekstissä. Samaan aikaan Kelosaari pysyy uskollisena omalle provokatiiviselle tyylilleen, unohtamatta sateenkaarevaa rakkautta ja erotiikkaa. Vaikkei Kolme hurjaa miestä ollut minun kirjani, tekee se silti vaikutuksen minuun lukijana.
Kirjan lisään Seinäjoen kaupunginkirjaston 2026 lukuhaasteeseen, kohtaan 7. Puna-armeija, punakapina ja Punainen armeijakunta - vallankumousten, sotien ja terrorin värit. Kirjasta löytyy niin sotaa, kapinaa kuin terroriakin ja tavallaan kyse on kuitenkin yhdestä isosta vallankumouksesta.
Kommentit
Lähetä kommentti