Ihmisenhaltija 3
Avain, 2025, kovakantinen, 408 s.
Saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Koukuttavan YA-fantasiatrilogian päätösosa. Olen lukenut ja arvostellut sarjan kaksi edellistä osaa, Ihmisenhaltija ja Varjotarha.
Jälleen kerran Leisko on onnistunut kirjoittamaan koukuttavan jatkon sarjaansa. Suorastaan harmittaa, että tämä on viimeinen osa sarjaan. Voisin jo tässä vaiheessa esittää kysymyksen, että mitä seuraavaksi??
Sarjan osat on ehdottomasti luettava järjestyksessä ja koska kolmannen osan tarina jatkuu suoraan siitä mihin edellinen jäi, tästä eteenpäin on väkisin luvasssa juonipaljastuksia edellisiin osiin. Jos ne on vielä lukematta, palaa niiden arvosteluihin ensin.
Tuuli ja Ossian ystävineen ovat toipumassa velhon, Panun luona Killan päämajan tuhoamisen ja Rafaelin kukistamisen jäljiltä. Maria, syötti, on edelleen syvässä ja loppumattomassa unessa. Tuulin isä on kuollut, joka on toisaalta suuri helpotus mutta toisaalta myös raskas peitto Tuulin yllä.
Tuulin on palattava Kuustenkylään laittamaan isänsä talo myyntikuntoon, järjestettävä hautajaiset ja perunkirjoituksetkin pitäisi hoitaa lakipykälien mukaan. Kuustenkylällä poliisikomisario Punelius vaatii jatkuvasti Tuulin tapaamista, sillä Tuulin syyllisyys murhaan täytyy poissulkea.
Mikaela haluaisi jäädä odottamaan Marian heräämistä, mutta vastentahtoisesti lähtee reissuun Kuustenkylään pitääkseen Tuulin suojassa ja muutenkin tuntuu, että Kuustenkylällä on meneillään enemmän kuin vain yhden huonon isän kuolema.
Pian Tuulin lapsuudenkotiin asetuttuaan ja asioiden selvittelyn aloitettuaan Tuuli, Ossian ja Mikaela joutuvat jo keskelle hurjia tapahtumaketjuja, vaaroja ja lisää hoidettavia asioita tuntuu tulevan liukuhihnalta. Kolmikolla on todellisia haasteita saada selville, kuka on kenenkäkin puolella ja kehen he voivat kylässä luottaa.
Ihmisenhaltija -sarja on ollut todella koukuttava alusta loppuun ja viimeinen osa tiivistää koko sarjan aivan uuteen intensiivisyyteen. Edellisissä osissa pahikset ovat olleet varsin lällyjä tapauksia tämän viimeisen osan ja koko tarinan pääpahikseen verrattuna!
Lukiessa minulla meni paikoin kylmät väreet, kun edellisten osien pahiksien sitoutuminen tarinaan ja pääpahikseen selviää lukijalle. Tuulin ja hänen isänsä tarina aukeaa ja nostaa kylmän hien otsalle. Suljettuani takakannen päätösosasta, pääsi minulta helpotuksen huokaus. Vihdoin kaikki on oikeasti hyvin.
Nyt kun koko sarja on luettu, on jopa hieman tyhjä olo. Leiskon luoma upea fantasiamaailma meidän oman maailmamme rinnalle on punonut minut syvälle otteeseensa. Erilaiset yliluonnolliset lajit on suunniteltu perusteellisesti ja tarjoavat mytologioiden pyörteitä kiehtovasti.
Voisin mielelläni lukea ns. spinoff-tarinoita siitä, miten sarjan hahmojen elämät nyt jatkuvat, mihin suuntaan Kilta, ihmiseläimet, haarnit ja nälkäiset jatkavat matkaansa ja millaiseksi tarinan maailma tulevaisuudessa muodostuu.
Leiskon tarina ja maailma on kasvanut ja laajentunut kolmen kirjan aikana niin isoksi, että tuntuisi tuhlaukselta jättää se nyt rauhaan. Toivon siis kovasti, että Leisko jatkaa luomuksensa hyödyntämistä!
Löysin myös iloisen yllätyksen kirjan kannesta! Blogini on päässyt kommenttina
kansipaperiin! Hieman harmittaa, että blogini nimestä on tippunut viimeinen sana pois, mutta ymmärrän tämän hyvin, koska nimi on pitkä ja esim. instagram-tilini on vain lukutoukan_luetut. On joka tapauksessa suuri kunnia päästä näin upean sarjan kansiteksteihin, heti Kulttuuritoimituksen Kiviniemen alle!
Kommentit
Lähetä kommentti