Aloitin kirjablogin pitämisen huhtikuussa 2021. Ajatukseni oli kirjoittaa kirjoista, joista pidin niin paljon, että voisin suositella niitä kaikille muillekin. Harmittava takaisku oli, että blogille ei oikein löytynyt lukijoita. Päädyin pitkän harkinnan jälkeen perustamaan somekanavia blogiani varten.
En ole mikään somettaja ollut ikinä ja koen somemaailman edelleen kovin vieraaksi. Silti olen sinnikkäästi tehnyt parhaani, jotta blogini löytäisi lukijoita ja voin tekemisilläni kannustaa ihmisiä lukemaan ja tarjota upeita lukuelämyksiä.
Neljässä vuodessa olen tullut tästä alkuasetelmasta todella pitkälle. Tammikuussa 2024 hyppäsin mukaan Kirjamaahan ja päädyin nopeasti omilla taidoillani päätoimittajaksi tuottaja Pasi Luhtaniemen rinnalle. Tähän syynä osittain omat taitoni, osittain tahtoni tehdä kirja-arvioita ja töitä kirjojen kanssa.
Varmasti on somekanavieni ansiota, että aloin omasta pyynnöstäni saada kustantamoilta ilmaisia arvostelukappaleita uutuuksista. Nämä eivät kuitenkaan millään mittapuulla ole mainostuotteita, ilmaislahjoja tai mitään muutakaan markkinoinnin tuotettta. Nämä ovat näytekappale teoksesta, jonka haluan arvostella.
Somemaailma on avannut paljon muutakin. Olen löytänyt Kirjagramin, samanhenkisten ihmisten yhteisön. Blogit eivät kerää kommentteja tai vastineita, neljässä vuodessa olen saanut ehkä parikymmentä kommenttia. Somen puolella taas kirjojen arvioinnista on tullut sosiaalista toimintaa. Tämä on osoittanut, että minulla on oikeasti jotain sanottavaa.
Olen siis arvioinut kirjoja vapaa-ajallani, pitkien työpäivien päätteeksi, omaksi ja muiden iloksi. KKV tuomitsi tämän markkinoinniksi. Merkonomina, asiakaspalvelun ja markkinoinnin ammattilaisena olen tästä kuitenkin täysin eri mieltä.
Vaikka saan teoksesta arvostelukappaleen, minun ei ole pakko sitä arvioida, tai voin kirjoittaa negatiivisen arvioin josta on kustantajalle haittaa. Olisi markkinointia, jos sopisimme kustantajan kanssa, mitä teoksesta kirjoitan, milloin ja millaisen kuvan siitä otan jne.
Tehtyäni neljä vuotta arvioita, oltuani liki kaksi vuotta päätoimittaja ja oltuani reilun kolme vuotta aktiivinen kirjasomessa, huomaan omaavani paljon tietotaitoa, eritoten itseäni kiinnostavien kirjagenrejen saralla. Olenko silti asiantuntija tai kriitikko, koska en ole opiskellut kirjallisuutta?
Pohdin pitkään itsekin, olenko minä markkinoija, arvioija, kriitikko vai toimittaja. Päähäni ei mahtunut tämä ero, että toimittajana teen ilmaista työtä (toivon mukaan toistaiseksi) ja se kuitenkin lasketaan kirja-arvioksi. Blogiani teen yhtä ilmaiseksi ja se on mainostamista?
Päädyin hakemaan SARVin, Suomen arvostelijain liiton jäsenyyttä. Viime kuussa minut
hyväksyttiin jäseneksi! Lähetin näytteenä kolme arviotani Kirjamaasta ja kolme omasta blogistani. Kovan luokan ammattilaisten mielestä minä olen kirjallisuuskriitikko!
Olen edelleen henkilökohtaisesti lempeämielinen arvostelija. Osaan antaa kriittistä palautetta, mutta en ole sellainen, joka haukkuu tai lyttää. Nostan arvioissani kyllä esille ne asiat, joista en pidä. Samalla kuitenkin osaan todeta, että tästä asiasta joku muu voisi pitää. Löydän suurimmasta osasta kirjoja jotakin hyvääkin, vaikka itse en pitäisi teoksesta.
Mitä sitten, jos minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa kirjasta? Noh, silloin en sano yhtään mitään. Jos mitään hyvää sanottavaa ei ole, silloin en teoksesta kirjoita. Olen saanut arvostelukappaleena teoksia, jotka ovat jääneet arvioimatta. Näitä ei montaa ole, koska yleensä itse pyydän arvostelukappaleet ja saan valita tällä tavoin, mitä edes yritän arvioida.
Luen myös paljon omakustanteita tai erittäin pienten kustantamoiden tuotantoa. Minulle blogini kautta näitä usein myös tarjotaan. Tällaisessa tapauksessa teen tarkan harkinnan, otanko kirjan arvosteltavaksi vai en. Kannan myös arvosteluissani vastuun. Jos olen luvannut arvostella jonkin kirjan, laitan itseni henkilökohtaisesti likoon. Olen kuitenkin joutunut torjumaan arvostelukappaleita ja pahoittelemaan, etten nyt vaan osaa tästä kirjoittaa mitään.
Saan siis ilmaisen kirjan, mitä sitten? Luen kirjat saapumisjärjestyksessä. Olen yllättävän hidas lukija, minulla menee kirjan lukemiseen yhtä kauan, kuin sen äänikirjaversio kestää. Tämän jälkeen käytän 2-5h aikaa arvion kirjoittamiseen. Sitten somekuva, projekti joka vie vähintään 30min aikaa. Somepostauksen kirjoittaminen ja joka kanavaan jakaminen vie suunnilleen tunnin. Eli teen 3,5-6,5h töitä ilmaiseksi kirjan lukemisen lisäksi. Vähintään.
Eli kyllä, minä olen kirjallisuuskriitikko. Ja ei, minä en markkinoi ketään enkä mitään. Paitsi itseäni. Jokaisen tekstini mielipiteet ovat omiani ja ne ei ole maksettuja sanoja. Ylpeänä seison oman työni ja sanojeni takana ja tekstini ovat kritiikkiä, ei mainoksia. Toivon mukaan työlläni innostan myös muita lukemaan, oli se sitten blogissani mainittuja kirjoja tai jotain muuta.
Inspiraation tähän juttuun sain minua viisaammalta sanoittajalta, joka osaa perustella vakuuttavammin kaiken. Siksi en lainaa hänen sanojaan, mutta tässä linkki Amman lukuhetken sivuille, joka kirjoittaa sen, mitä itse en osannut.
Takakansi-podcastista voi kuunnella myös Amman ja Markon keskustelun aiheesta, tämä toimi itselläni ispiraationa omaan postaukseen!
Kommentit
Lähetä kommentti