Taneli Rasi - Sammakoiden kutsu

Nurkka, 2025, pehmeäkantinen, 87 s.

Teos on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Oletin takakansitekstin perusteella kirjan olevan dekkari, mutta oli iloinen yllätys kun tarina olikin kauhua. Tai pikemminkin hieman dekkarin ja kauhun sekoitusta, jännityskirjallisuutta.

Sammakoiden kutsu on pienoisromaani, helppo ja nopea välipala lukea. Samalla se kuitenkin on tarina, joka kannattaa lukea useammin kuin kerran, sillä ensi lukemalla jää paljon huomaamatta ja lukija on hieman ulalla loppuratkaisusta. 

Janne Honkanen, Ala-Kiurun Sanomien toimittaja kohtaa työmatkallaan oudon tilanteen. Puistosta on löytynyt ruumis. Poliisit ovat epämääräisiä eivätkä paljasta mitään. Kunnon toimittajalle ei jää vaihtoehtoja, vaan tapaus on selvitettävä yksityiskohtia myöten. 

Selvitystyö ei kuitenkaan ole kovin helppoa, sillä mystisiä asioita tuntuu tapahtuvan sarjatulella toimittajan ympärillä. Honkanen ei lopulta ole itsekään varma, mikä tapahtuu oikeasti ja mikä on painajaisten ja krapulan aikaan saamaa. Kun kuitenkin yksi poliiseistakin haluaa selvittää tapauksen, saa toimittaja Honkanen uutta virtaa tutkimuksiinsa.

Sammakoiden kutsu tuntui lukiessa samanlaiselta kuin Edgar Allan Poen kauhutarinat. Tarina vihjailee paljon, mutta kertoo lopulta yllättävän vähän. Hämärät tapahtumat seuraavat toisiaan, ja missään kohtaa ei voi olla varma, mitä tarinassa oikeasti tapahtui. Koko tarinan ajan lukijan mielikuvitus täyttää aukkoja, varsinkin kun tarinakin syöttää virheellistä tietoa sen hahmojen epäilyksinä. 

Samaan aikaan tarinassa kulkee mukana sarkastinen huumorin pilke. Krapulainen toimittaja ja humalainen poliisi antavat tarinaan omanlaisensa särmän, joka toisaalta pehmentää tarinaa, mutta toisaalta lisää lukijan epävarmuutta totuudesta ja siksi lisää pelon tunnetta. Osittain avoimeksi jäävä loppu jättää lukijan pitkäksi aikaa pohtimaan, että mitä oikein tapahtui.

Kirjan lisään Lukki 20 vuotta -lukuhaasteeseen, kohtaan 6. Teoksessa on lempieläimesi. Rakastan sammakoita, mutta joudun myöntämään, että kirjassa kuvailtuna ne ovat hieman pelottavia...