Lector, 2025, kovakantinen, 32 s.
Teos on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Olen lukenut lapselleni myös edellisen Kalla ja Kasperi -sadun. Takakannen mukaan tämä on taidesatu, josta olen samaa mieltä. Kuvitus on maalaamalla kerroksittain tehty ja tarinakin on unenomainen.
Tarina kertoo Onnellisten saaresta, jossa asuvilla ei ollut huolia eikä murheita. Saaren asukkaiden uskottiin omaavan salaperäisiä voimia, joilla toteuttaa ihmisten toiveita. Toiveet piti kirjoittaa tuohipurjeisiin ja kaarnaveneet tiesivät reitin perille.
Yhtäkkiä saari kuitenkin katoaa, joten Kalla piirtää itsensä ja Kasperin kaarnaveneen kyytiin ja he lähtevät selvittämään tilannetta. Kallan piirrustustaitoja tarvitaan matkalla enemmänkin ja Kalla puolestaan tarvitsee Kasperin vankkumatonta uskoa siihen, että kaikki järjestyy.
Kallan ja Kasperin tarina on unenomainen seikkailu, jossa kohdataan saduista ja unista kaikista ihmeellisimmät asiat ja tilanteet. Kallan piirrustustaito on kuin taikaa ja mahdollistaa kaksikon selviämisen mitä hämmästyttävämmistä tilanteista. Kuten kaikissa parhaissa saduissa, loppu on onnellinen.
Ensimmäinen Kalla ja Kasperi oli hieman vaikeatulkintainen, kun unenomaisuutta tarinassa oli hieman jopa liikaa. Tässä toisessa taas päästään seikkailuun, joka valloittaa lukijan (tai kuuntelijan) mukaan mielikuvituksen maailmaan.
Tarina oli lapsenikin mielestä hyvä ja sai hymyn meidän molempien huulille. Lapseni mielestä tarina oli oikein kiva ja tällä kertaa hän ymmärsi tarinan hyvin. Osaan kuvitella myös, että seuraavan kerran veden äärellä meillä rakennellaan kaarnalaivoja.
Kirjan lisään Goodreads ATY 2025 Reading Challengeen, The ATY Anniversary Listille, kohtaan 2020: A book with an emotion in the title. Eli kirjan nimessä on jokin tunne.
Kommentit
Lähetä kommentti