Siirry pääsisältöön

Kanerva Kartano & Jarmo Teinilä - Kalla ja Kasperi; Onnellisten saari

Lector, 2025, kovakantinen, 32 s.

Teos on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Olen lukenut lapselleni myös edellisen Kalla ja Kasperi -sadun. Takakannen mukaan tämä on taidesatu, josta olen samaa mieltä. Kuvitus on maalaamalla kerroksittain tehty ja tarinakin on unenomainen.

Tarina kertoo Onnellisten saaresta, jossa asuvilla ei ollut huolia eikä murheita. Saaren asukkaiden uskottiin omaavan salaperäisiä voimia, joilla toteuttaa ihmisten toiveita. Toiveet piti kirjoittaa tuohipurjeisiin ja kaarnaveneet tiesivät reitin perille.

Yhtäkkiä saari kuitenkin katoaa, joten Kalla piirtää itsensä ja Kasperin kaarnaveneen kyytiin ja he lähtevät selvittämään tilannetta. Kallan piirrustustaitoja tarvitaan matkalla enemmänkin ja Kalla puolestaan tarvitsee Kasperin vankkumatonta uskoa siihen, että kaikki järjestyy.

Kallan ja Kasperin tarina on unenomainen seikkailu, jossa kohdataan saduista ja unista kaikista ihmeellisimmät asiat ja tilanteet. Kallan piirrustustaito on kuin taikaa ja mahdollistaa kaksikon selviämisen mitä hämmästyttävämmistä tilanteista. Kuten kaikissa parhaissa saduissa, loppu on onnellinen.

Ensimmäinen Kalla ja Kasperi oli hieman vaikeatulkintainen, kun unenomaisuutta tarinassa oli hieman jopa liikaa. Tässä toisessa taas päästään seikkailuun, joka valloittaa lukijan (tai kuuntelijan) mukaan mielikuvituksen maailmaan. 

Tarina oli lapsenikin mielestä hyvä ja sai hymyn meidän molempien huulille. Lapseni mielestä tarina oli oikein kiva ja tällä kertaa hän ymmärsi tarinan hyvin. Osaan kuvitella myös, että seuraavan kerran veden äärellä meillä rakennellaan kaarnalaivoja.

Kirjan lisään Goodreads ATY 2025 Reading Challengeen, The ATY Anniversary Listille, kohtaan 2020: A book with an emotion in the title. Eli kirjan nimessä on jokin tunne. 

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Adonis Fabio - Vihreän siirtymän kultti

H. C. Hammerbergin tutkimuksia Icasos, 2024, näköiskirja, 206 s. Teos kiinnitti kustantajan uutuusluettelossa väkisin huomioni. Jo pelkästään kirjailijanimi kuulosti niin röyhkeältä vitsiltä, että sisällön on pakko olla yhtä hulvatonta. Kun vielä esittelytekstissä kerrotaan kirjan sisältävän riemullisen huonoa huumoria, olin myyty. Taidolla muokattu kirjailijakuva suorastaan pakotti lukemaan tämän. Vihreän siirtymän kultti on siis huumorin täyteinen dekkari. Tai ehkä tätä voisi kuvailla pikemminkin dekkarin parodiaksi. Meno on äärettömän lennokasta, erittäin epärealistista ja räävittömän huonolla huumorilla varustettua. Toisin sanoen teos rikkoo kaikkia hyvän maun rajoja ja jättää lukijalle sellaisen ymmyrkäisen ilmeen huulille, joiden välistä voi jopa kuulua vaimea öööö… Yhtä kaikki, H. C. Hammerbergin tutkimukset ovat kaikista edellä luetelluista syistä ehdottomasti lukemisen arvoisia. Jos Juha Vuorisen Juoppohullut ja DikDekit sai sinut hihittelemään hulluna, tää on just sua var...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kirjasomen joulukalenteri 5.12.

  Seuraava luukku löytyy 6.12. Kirjamiehen blogista. Hyppäsin innoissani mukaan tämän vuoden Kirjasomettajien joulukalenteriin! EN ole mikään jouluihminen (tai ehkä eniten kuvaa Grinch minun jouluintoani...), mutta opettelen koko ajan olemaan enemmän ja enemmän sopeutuva jouluun lapseni takia.  Meidän perheessä joulu onkin ehdottomasti lasten juhla ja pidän tärkeänä, että voin tarjota joulumieltä ja ihania joulumuistoja lapselleni. Harjoittelen nyt siis joulumieltä kovasti ja aloitan sen tänä vuonna tällä postauksella!  Tänä vuonna olen jo kuullut päivätyössäni ihan esihenkilöltä asti kuittailua joulumielestäni. Hän uhkasi ostaa minulle jonkun sellaisen ällön joulupaidan ja pakottaa käyttämään. Minä suhtauduin asiaan valittamalla työkavereille, että esihenkilö kiusaa! Sain kumminkin armahduksen, jos lupaan vähän edes yrittää nauttia joulusta, huh! Mun pomo on kyllä oikeasti ihan huippytyyppi, koska huumori auttaa jaksamaan raskaammatkin työpäivät. Lapseni on odottanut jo...
2 kommenttia
Lue lisää

Pirjo Toivanen - Rooleja vai rakkautta?

  Stresa, 2022, pehmeäkantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Tapasin Toivasen Helsingin kirjamessuilla Stresan osastolla ja kun keskustelussa tuli esiin kirjablogini, hän tarjosi myynnissä olevaa kirjaansa arvosteltavaksi. Sain kirjan omistuskirjoituksella signeerattuna! Kirjailija itsessään oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten en ollut varma, mitä kirjalta odottaa. Kansikuvasta saatoin päätellä, että ainakin pääsen matkalle ulkomaille, mutta en osannut paikallistaa edes sitä, että mihinkä. Päädyin Italiaan, mutta myös Kuubaan. Koska osa ajasta ollaan Kuuban Havannassa, sijoitan kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2023, kohtaan 4. Merelliseen ympäristöön sijoittuva kirja . Jälleen kerran tämä ei ihan täysin ehkä vastaa haastekohtaa, koska merta ei juurikaan kirjassa mainita muutoin kuin laivareittinä, mutta tämä nyt kuitenkin riittää itselleni. Pääasiallisesti kirjassa ollaan Italiassa, Milanossa ja Stresassa. Päästään piipahdukselle kyllä myös Mia...
1 kommentti
Lue lisää

Hae tästä blogista