H. P. Lovecraftin parhaat

Jalava, 2025, kovakantinen, 527 s.
Suomentanut Ilkka Äärelä, Ulla Selkälä & Matti Rosvall

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Kiinnostuin teoksesta, koska H. P. Lovecraft lienee yksi tunnetuimpia kauhukirjailijoita vuosien saatossa. Olihan tämä kauhun klassikkokirjailija kokea itsekin.

Olen itse aina yhdistänyt Lovecraftin Cthulhuun, mutta siinä onkin kaikki mitä hänestä ja tuotannostaan tiesin. Enemmän nyt Lovecraftiin perehdyttyäni olin hämmentynyt, kun kävi ilmi, että oikeastaan vain idea on lähtenyt Lovecraftilta, jonka kuoltua muut kirjailijat ovat luoneet hänen tarinoidensa ympärille Cthulhu-taruston. 

H. P. Lovecraft (20.8.1890-15.3.1937) tuntuu eläneen melko rankan elämän, johon kuuluu paljon yksinäisyyttä, mielenterveysongelmia ja köyhyyttä. Siitä huolimatta hän oli varsin tuottelias kirjailija, jolle tarina taustoineen oli lukemani teoksen perusteella kunnia-asia. 

Lovecraftin tarinoissa ei kerrota yksinkertaisista hirviöistä tai kummituksista, vaan näiden olentojen olemassaolo perustellaan, selitetään ja kaivetaan ns. juuria myöten nähtäväksi. Lovecraft käyttää paljon aikaa ja vaivaa kertoakseen juurta jaksaen, miksi kävi niin kuin kauhutarinassa kävi. Kaikki tarinoissa näkyvä ja kuuluva kerrotaan niin perusteellisesti, ettei jää epäselväksi minkälaisessa miljöössä kulloinkin ollaan.

Väri avaruudesta (1927) sijoittuu maatilalle, jonne tippuu taivaalta tuntematon, paremman sanan puutteessa väri aiheuttamaan tuhoa, sairauksia ja kuolemaa. 

Varjo Innsmouthin yllä (1931) kertoo raihnaisesta satamakaupungista, jota kaikki karttavat. Syynä on kaupunkilaisten sekaantuminen mereneläviin, josta heille on kehittynyt epäinhimillisiä piirteitä.

Herbert West – Elvyttäjä (1922) kertoo nuoresta lääketieteen opiskelijasta, joka päättää voittaa kuoleman. West kehittelee seerumin jolla ruumiin elintoiminnot voidaan palauttaa. 

Hulluuden vuorilla (1931) kertoo retkikunnasta, joka tekee tutkimuksia jäisen autiomaan keskellä. Löydökset järkyttävät käsitystä maailmankaikkeudesta. 

Charles Dexter Wardin tapaus (1927) kertoo Wardin tutkimuksista esi-isiensä salaisuuksien äärellä. Ward käyttää okkultismia herättäen esi-isänsä henkiin. 

Hautakammion salaisuus (1929-1930 Zealia Bishopin kanssa) kertoo pelätystä maastokohdasta, jota kaikki pelkäävät kummittelun vuoksi. 

Kokoelma on täynnä tieteiskauhua, eli kaikkea muuta kuin perinteisiä kummitustarinoita. Lovecraftin tarinoissa tieteispuoli saa myös todella ison roolin kerronnassakin. Itse koin tämän paikoin puuduttavaksi, sillä tuntui, että kerrottiin enemmän tieteisjuttuja kuin itse kauhutarinaa. 

H. P. Lovecraftin kauhutarinat ovat aivan omaa luokkaansa ja ymmärrän hyvin, miksi se on inspiroinut myöhempiä sukupolvia valtavasti. Lovecraft ei tyydy vain tarinaan, vaan tekee niistä perusteltuja, maailmankaikkeuden sekaisin keikauttavia tarinoita, jotka saavat ihmisyyden tuntumaan kovin merkityksettömältä. 

Minusta ei tullut Lovecraftin tuotannon fania, mutta ymmärrän hänen tuotantonsa merkityksen.  Jokaisen ehdottomasti kannattaa lukea muutama novelli, jotta tietää mistä kaikki puhuvat. Lovecraft on inspiroinut lukuisia sukupolvia ja hänen tuotantonsa on luokiteltava ehdottomasti klassikoiksi. 

Kirjan lisään Helmetin 2025 lukuhaasteeseen, kohtaan 18. Kirjailijan nimessä on enemmän kuin kaksi osaa. Vaikkei kahta ensimmäistä nimeä kirjoiteta, ovat ne silti mukana. Howard Phillips Lovecraft ei iske niin hyvin, kuin H. P. Lovecraft.