Tositarinoita suljetulta
Deadline Kustannus, 2025, PDF, 219 s.
Saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Teen päivätyökseni mielenterveyskuntoutusta, joten tämä oli sellainen pakko lukea -teos. Minua kiinnostaa valtavasti erilaiset mielenterveyden ongelmat ja kiehtoi myös lukea, millaista työ osastolla on asiakkaiden kanssa, ennen kuin heidät voidaan siirtää asumisyksikköön.
Osasto 6 oli ihanan lämpimästi ja mielenterveysongelmista kärsiviä kunnioittavasti kirjoitettu. Kirjailija osoittaa hienosti kerronnassaan, miksi mielenterveyskuntoutusta on ollut historiassa tärkeää kehittää ja kuinka paljon työntekijän täytyy työssään jatkuvasti kehittyä.
Erilaisia tarinoita lukiessani tunnistin monia tilanteita ja tarinoita. Tarkoitan tällä siis sitä, että omaan työhöni peilaten ongelmat ovat hyvin samanlaisia ja tilanteet sekä asiakkaiden murheet tuttuja. Omassa työssäni tilanteet ovat tietenkin jo huomattavasti lievempiä ja oireilu murto-osan verran siitä, mitä osastohoitoon pääseminen vaatisi.
Rekilän tekstiä lukiessani voin vain ihailla hänen lämminhenkistä suhtautumistaan tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tarinoista huokuu aito välittäminen ja asiakkaan tilanteen sekä sairauden ymmärtäminen. Rekilän tekstistä tulee täysin mieleen eräs kollegani ja voin olla kiitollinen hänen kaltaisestaan työkaverista. Kyseinen työkaveri luo omallekin työlleni merkitystä ja auttaa jaksamaan vaikeissa tilanteissa.
Rekiläkin kirjoittaa työyhteisön merkityksestä työssä ja jaksamisessa. Samoin oman taidon lisääminen ja jatkuva uuden oppiminen on tärkeää. Huomaan välillä aina itse jämähtäväni paikalleni, mutta teoksen myötä minuun valui hieman lisää intoa paneutua syvemmän taidon hankkimiseen ja uuden tiedon oppimiseen.
Voin hyvin samaistua Rekilän ajatuksiin mielenterveystyöstä. Vielä tänä päivänäkin valitettavan usein törmää siihen muuriin, että mielenterveysongelma leimaa ihmisen, Niin siviilielämässä kuin hoidettavanakin. Tämä on valtavan surullista ja siksi mielestäni tämän teoksen lukeminen olisi eritoten hoitohenkilökunnalle ensiarvoisen tärkeää.
Mielenterveyskuntoutujien kanssa työskentely on kovin samanlaista, kuin Rekilä kuvailee omaa osastotyöskentelyään. Tämä kielii ehkä siitä, että ennen osastolla hoidettiin asiakkaita huomattavasti pidempään. Nykyään erilaiset asumisyksiköt on sitä varten, että osastolla oltaisiin vaan kaikista akuutein aika, jotta saadaan toimiva lääkehoito toteutumaan ja sitten asiakas siirtyy kuntouttavaan yksikköön tai voinnin salliessa kotiin.
Osasto 6 antaa hyvän kuvan mielenterveystyöstä iloineen, suruineen ja ongelmineen. Tätä lukiessa pitää kuitenkin muistaa, että Rekilä kertoo pääasiassa menneestä ajasta, joten tämän päivän hoito on hyvin eri tavalla järjestettyä. Yhtä kaikki kiinnostava teos, joka antoi minulle paljon ajattelemisen aihetta.
Kirjan lisään Helmetin 2025 lukuhaasteeseen, kohtaan 44. Kirjassa hoidetaan ihmistä (Suomen sairaanhoitajat 100 vuotta).
Kommentit
Lähetä kommentti