Into, 2025, kovakantinen, 471 s.
(The Bookbinder of Jericho, 2023)
Suomentanut Tuulia Tipa
Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Rakastuin Pip Williamsin esikoisteokseen Kadonneiden sanojen kirjaan kuunneltuani sen äänikirjana. Ostin välittömästi kirjan myös omaan hyllyyni. Kun näin tämän toisen teoksen ilmestymisestä tiedon, se päätyi heti Pakko lukea -listalle.
Williamsin molemmat kirjat ovat puhdas ylistys sanoille, kirjoille ja rakkaudelle lukemiseen. Jokainen lukutoukka pystyy samaistumaan tarinan kohtiin, jossa mehustellaan kirjan olemuksella, niiden merkityksellä lukijalle ja sille uskomattomalle luomistyölle, kun sanoista tulee tekstiä, tekstistä kirjan sivuja ja sivuista monen työvaiheen jälkeen kirja.
Kadonneiden sanojen kirja oli ylistys ja rakkaudenosoitus kielelle ja sanoille. Kirjansitoja puolestaan ylistys rakkaudesta ja intohimosta kirjoihin, lukemiseen ja opiskeluun. Lukemisen jälkeen voin olla vain kiitollinen, kuinka helppoa lukeminen, kirjastokäynnit ja opiskelu on tämän päivän ihmisille, eritoten köyhille ja naisille.
Toinen puoli tarinasta on huomattavasti surullisempi, sillä tarina sijoittuu ensimmäisen maailmansodan aikaan Briteissä. Kun 1914 Iso-Britannian miehet lähtivät sotaan, jäi naisten vastuulle pitää yhteiskunta pyörimässä. Identtiset kaksostytöt Peggy ja Maude asuvat Oxfordissa kanavaveneessä ja työskentelevät yliopistopainossa kirjansitojina.
Maude on hieman omituinen, vaikeatulkintainen ja kykenemätön ihan kaikkeen samaan, mihin muut ihmiset kykenevät. Peggy puolestaan on kunnianhimoinen ja älykäs, joka haaveilee opiskelusta ja paremmasta tulevaisuudesta. Peggy kokee olevansa kuitenkin siskonsa vartija ja hänelle on koko ikä tolkutettu, että hänen tehtävänsä on sitoa kirjoja, ei lukea niitä.
Aikana, jolloin maailma on avoin vain miehille ja rikkaille, tuntuu olevan mahdotonta päästä elämässä eteenpäin. Kun Oxfordiin saapuu Belgiasta pakolaisia, tulee sitomotyön rinnalle vapaaehtoistyö. Belgialaiset tarvitsevat apua ja pian collegekampuksetkin ovat täynnä sodassa haavoittuneita opiskelijoiden sijaan.
Kansa on jaoteltu kaapulaisiin ja kaupunkilaisiin, eikä Peggylla ole mitään asiaa kaapulaisten joukkoon. Ei ennen, kuin hän tutustuu vapaaehtoistyössä rikkaaseen Gweniin, pakolaisena tulleeseen belgialaiseen Lotteen sekä sodassa haavoittuneeseen belgialaiseen Bastiaaniin. Näiden ihmisten myötä Peggy pääsee tavoittelemaan jotakin uutta, täydellä ylläpitostipendillä katettua opiskelupaikkaa Oxfordin Somervillessä.
Ympärillä sota raastaa kansaa ja aivan kuin siinä ei olisi vielä tarpeeksi, jyllää influenssa tuliaisena sotarintamalta joka puolella aiheuttaen lisää kuolemaa. Peggyn onnistuu voittaa kuitenkin luonteellaan ja ahkeruudellaan monia ihmisiä puolelleen ja hän tekee paljon töitä opiskellakseen kaiken muun ohella yliopiston pääsykokeisiin.
Kirjansitoja on taidokkaasti kirjoitettu historiallinen romaani, joka tuo näkyviin naisten osuuden sodassa. Se antaa äänen naisille, joilla tuohon maailman aikaan ei ollut asiaa miesten maailmaan eikä varsinkaan älyn ja tiedon lähteille. Maailma on kuitenkin muutoksessa ja naisten onneksi sota vain vauhdittaa muutosta.
Pip Williams on tehnyt valtavan taustatyön selvittäessään faktoja, tietoa ja tarinoita niin ensimmäisestä maailmansodasta kuin Oxford University Pressin työstä ja tuotannosta. Tarinassa nousee esiin niin naisen asema, luokkaerot, sodan tuhot kuin erilainen maailmanaika ja yhteiskunta. Vaikka tarina kaksosista on fiktiivinen, se voisi hyvin olla totta.
Rakastan Williamsin kirjoitustyyliä, joka kertoo ja kuvailee paljon, tuhlaamatta aikaa kuitenkaan jaaritteluun. Jokainen kohta tarinasta on kiinnostava, tarkoin valittu ja antaa merkityksen tarinan kokonaisuudelle. Se avaa ovet maailmanaikaan ja tunteisiin, joista yksikään ei tänä päivänä voi saada kuin pieniä aavistuksia. Kirjansitoja kertoo tarinan niistä naisista, joiden ansiosta maailmamme on sellainen kuin se tänä päivänä on, eritoten lukevalle ihmiselle.
Kirjan lisään Helmetin 2025 lukuhaasteeseen, kohtaan 34. Kirjassa on tunnettu rakennus. Oxford University Press on tunnettu, samoin somerville College. Tietenkin tarinassa mainitaan myös Oxfordin yliopisto, mutta sinne tarinan naisilla ei ole mitään asiaa.
Kommentit
Lähetä kommentti