Karisto, 2025, kovakantinen, 488 s.
(Somewhere beyond the sea, 2024)
Suomentanut Mika Kivimäki
Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Rakastuin sarjan ensimmäiseen osaan kuunneltuani sen äänikirjana. Pidin kovasti maailmasta, jonka Klune loi hirviöineen ja kaikkea kontrolloivan ja vääristyneen valtaa pitävän MNHPO:n & MHPO:N kanssa. Toinen osa jatkaa melko pitkälti siitä, mihin ensimmäinen jäi, nyt MNHPO:n ja MHPO:n toimet vain ovat menneet entistä rajummiksi.
Teos tuntui turhan paljon toistavan ensimmäistä osaa. Alkupuoli tuntui samalta tarinanlta, hieman erilaisilla mausteilla. Loppupuoli kuitenkin huipentui ihan eri suuntaan ja palautti tarinaan sen saman maagisuuden, kuin ensimmäisessä osassa oli. Tämä osa kertoo myös tarinan loppuun, antaa sen onnellisen lopun tarinalle, joka viime osassa jäi vielä avoimeksi.
Tästä eteenpäin juonipaljastuksia luvassa, joten jos ensimmäinen osa Talo taivaansinisellä merellä on vielä lukematta, palaa siihen ensin.
Arthur Parnassus sekä Linus Baker on kutsuttu kuulemiseen maagista yhteisöä koskevaan istuntoon, jossa pohditaan missä määrin tuota yhteisöä koskevia sääntöjä ja määräyksiä täytyisi muuttaa, vai täytyykö ollenkaan. Molempien pelot käyvät toteen ja istunnon järjestäjät ovat kaikkea muuta kuin oikeasti kiinnostuneita kuulemaan heidän mielipiteensä. Heidän ylläpitämäänsä maagisten lasten orpokotiin määrätään MNHPO:n tarkastus.
Tarkastaja on kaikkea muuta kuin myötämielinen ajattelemaan lasten parasta, hän tuijottaa sen sijaan naurettaviin lakeihin, määräyksiin ja haluaisi lasten näyttävän ja käyttäytyvän tismalleen kuten tavallisetkin lapset. Marsyasin orpokotiin on kuitenkin kerätty kaikki ne lapset, jotka eivät pärjänneet muualla ja normaalius on yksinkertaisesti mahdotonta. Lapsilla on kuitenkin onneksi suunnitelma, jolla he aikovat pakottaa tarkastajan katoamaan heidän elämästään.
Oli ihanaa saada onnellinen päätös noille hellyyttäville hirviölapsille! Mukava mauste oli myös uusi lapsi (tai jos tarkastaja kysyy: 47-vuotias lyhytkasvuinen aikuinen). Vaikka kirjan alkupuoli olikin juonellisesti hieman toistoa, syvensi se hahmoja ja kertoi paljon hauskoja sivutarinoita orpokodin lapsista.
Parasta antia Klunen kirjoissa on kuitenkin ehdottomasti vahva kannustaminen elää omannäköistä elämää. Jokaisen tulisi olla oma itsensä, juuri sellaisena kuin on. Tarina opettaa myös paljon moraalista, rakkaudesta ja vallankäytöstä. Tämä teos todella muistuttaa lukijaansa, että erilaisuutta ei tarvitse pelätä.
Kirjan lisään Seinäjoen kaupunginkirjaston 2025 lukuhaasteeseen, kohtaan 21. Kansalaisvaikuttaminen. Tarinassa vaikutetaan kansalaisina niin kuulemistilaisuudessa kertomalla näkemyksensä, vaikuttamalla yleiseen mielipiteeseen käytöksellään, hyödynnetään myös mediaa vaikuttamisvälineenä ja luotetaan väkijoukon äänen voimaan.
Kommentit
Lähetä kommentti