Otava, 2025, kovakantinen, 288 s.
Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Olen yhdeltä ammatiltani diakoni, jonka pätevyyden suoritin samalla kuin sosionominkin. Olen aina ollut uskovainen, mutta hieman omalla tavallani. Ajattelen olevani liian ajatteleva sokeaan uskoon ja siksi historiallisesti Jumalan ja Jeesuksen syntyä katsova kirja oli pakko lukea -listallani.
Historiallisesti ja puhtaasti faktoihin perustuen Raamatun tarinat eivät ole ihan sitä mitä kautta vuosien on haluttu väittää. Eivät ne pelkkää valettakaan ole ja paljon on sellaista, jota voidaan vain näin monen vuosisadan jälkeen vain epäillä todeksi tai valheeksi. Tämä teos on sanasta sanaan Raamattua lukevalle vahvasti uskoa horjuttava teos, sillä paljon jumalakuvasta ja -tarinasta menee uusiksi.
Itse puolestani olen aina suhtautunut Raamattuun teoksena, joka tuo tarinoita historiasta nykypäivään luettavaksi sekä suuntaa antavana opuksena. En ole myöskään koskaan uskonut sokeasti siihen, että kristinuskon tapa uskontona on ainoa oikea. Enemmänkin ajattelen, että on jumala, joku suurempi voima, joka pitää huolta ja suojelee. Minulle tämä teos toimi pikemminkin vakuutuksena, että jotain totuutta kristinuskosta löytyy sittenkin jokin totuuden siemen.
Luki kirjaa niin taikka näin, se tarjoaa monipuolisen katsauksen puhtaasti faktaan perustuen. Miltei heti teoksen alussa jo joudutaan kuitenkin toteamaan, että tarkkaa totuutta on mahdotonta löytää, koska lähdemateriaalia ei ole säilynyt tarpeeksi kaukaa historiasta. Se mitä kuitenkin tiedetään, antaa suuntaviivoja ja pystytään avaamaan jonkin verran myös Raamatun kontekstia niin Vanhan kuin Uuden testamentin osalta.
Jumalan synty pohtii Raamatun tekstejä lähdekriittisesti, ajankuvan ja kontekstin huomioiden, historiallisiin faktoihin peilaten ja vielä vanhemman tiedon huomioiden. Aikajana ja kirjoitusajankohdat avaavat myös Raamattua hyvin eri tavalla, koska Raamattu koostuu teksteistä eri aikakausilta. Tämä teos ei todista Raamatun tarinoita tosiksi (ainakaan kaikilta osin) mutta ei myöskään suurinta osaa pysty todistamaan epätosiksi. Yhtä kaikki kirja antaa paljon näkökulmia ja ajattelemisen aihetta.
Historiallisesti Jumala on muuttanut muotoaan paljon, nimeä ja tarinaa myöden. Tämä mielestäni on vain vakuutus siitä, että uskonto muokkautuu ihmisten mukana, vaikka tavat ja ajatukset ova vuosisatojen saatossa muuttuneet. Tietokirjan takakannen otsikko tiivistää tämän hienosti: ”Jumala menetti vaimonsa – ja sai Pojan”.
Juha Pakkala ja Raimo Hakola ovat Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan dosentteja ja eksegetiikan yliopistonlehtoreita, jotka ovat toimineet tutkijoina pitkään ja johtaneet arkeologisia kaivauksia Israelissa. Ville Mäkipelto on psykologi, teologian tohtori ja suosittu tietotubettaja, joka tuli tietokirjailijana tunnetuksi teoksestaan Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia (2023).
Tekijät tietävät siis mistä puhuvat. Kenenkään tavoitteena ei kuitenkaan ole katsoa historiaa uskontoa todistavasti, joka vääristää tutkimustuloksia. Toisaalta kenenkään heistä tehtävänä ei myöskään ole kiistää sitä. Kolme kovaa tekijää haluavat tarjota lukijoilleen sen, mitä voi varmasti sanoa ja mitä varmasti ei voi sanoa. Oma ajattelu ja aukkojen täyttäminen jää siis lukijalle, miten jatkossa suhtautuu uskontoon ja Jumalaan.
Kirjan lisään Helmetin 2025 lukuhaasteeseen, kohtaan 35. kirjan nimessä on sana ’mies’ tai ’poika’ tai niiden taivutusmuoto.
Kommentit
Lähetä kommentti